Tylsä, mutta aurinkoinen päivä

Niin kuin otsikko kertoo on päivä ollut todella tylsä. Mitään ei ole tapahtunut muuta, kuin muutaman tunnin työtä ja sen jälkeen kuistin siivoamista talven jäljiltä. Siinä oli hommaa ja jätin sen kesken, kun ei enään huvittanut koko homma. Samalla mietiskelin huomista työpäivää. Toisaalta on mukava mennä oikeaan työhön siis kukkakauppaan, mutta toisaalta se ei ole ollenkaan mielekästä. Tiedän että tekemistä riittää, mutta kun mun pitäisi kuitenkin aluksi siivota, että voin tehdä sielä töitä. Kauhea sanoa noin, mutta se on totta. Ei ole mukavaa työskennellä tiloissa jotka ovat epäsiistit. Toisaalta taas minä käyn siellä silloin tällöin työssä, joten kuinka paljon se siivoaminen on mun hommaa. Tarkoita  tällä siivoamisella työtasojen hyllyjen, kaappien ym. siivoamista. Ei minulla mitään ole sitä normaalia jatkuvaa kukkakaupan siivoamista vastaan ole. Vaikkei sekään välttämättä minusta mukavaa ole. No tämä tästä ruikutuksesta. Laitan piristykseksi muutaman kuvan Saksan IPM-messuilta.

Seppele mini phaleonopsiksista

 Nauhoista tehty pöytä

Morsiuskimppu tehty ruukuissa olevista campanullista

Olisiko ideaa äitienpäiväksi?

Lisää vinkkiä äippäpäivään

Pitsiä ja lisää pitsiä

Aika kuluu niin lujaa vauhtia ettei mukana pysy. Päivät hujahtavat niin nopeaan, ettei edes huomaan.

Elämä on pysynyt tämmöisenä samanlaisena. Mitään kovin ihmeitä ei ole siis tapahtunut. Työhuoneen sentään sain siivottua viimeisen projektin jäljiltä. Miksi se siivoaminen onkin niin hankalaa??

Mielessä jo pyörii monet uudet ideat, joita haluaisi toteuttaa. Tällä viikolla pitäisi saada seppelesuunnitelmaa tehtyä ja lähettää se eteenpäin, jotta saan siihen jotain mielipidettä. Suunnitelmani seppeleeseen on taas kerran kovin suuritöinen. Kas kummaa kun minusta on kyse. Pitää pilkkoa muutama sata pajupalikkaa, mutta millä se on vielä epäselvää. Katkaisusaha tai sirkkeli jättävät pajun päät rumiksi samoin jos sekareilla leikkelee. Pitää varmaan ottaa tuo selkäsaha kauniiseen käteen ja kokeilla miten sillä onnistuu. 

Sitten kun ne pajut on leikattu onkin miettiminen miten ne parhaiten kiinnittää seppeleen muotoon. No ei auta muu kuin kokeilla ja taas kokeilla. Joskus ärsyttää kun ei pääse näissä töissä eteen päin aina on jotain miettimistä.

Eilen tein aikani kuluksi "pitsikranssin". Nyt kun pitsi on niin muotia käyttää joka asiassa, niin ajattelin että käytänpää sitä kranssissa. En oikein onnistunut mielestäni työssä. Vaatii vielä kehittelyä ja silkkikukat joita siihen käytin ovat kyllä ainakin osin vääränlaisia ja asettelukaan ei ole mitää maailman ihaninta. Olisi ehkä pitänyt käyttää enemmän värejä eikä tyytyä lähes pelkkään valkoiseen. Jotenkin tuntui vain, että saisin siitä jotenkin romanttisemman pelkästään vaaleita sävyjä käyttämällä.

Laitanpa tähän kuvan jos joku vaikka keksisi miten tätä voisi jatkaa...

Tämmöinen tästä sitten tuli. Sopii varmaan jonkun mummon oveen kesäkranssiksi.

En ymmärrä miksi olen ollut viime aikoina niin laiska tekemään mitään oikein kunnolla. Näissä kuvissakin näkyy että kranssi on aivan vinossa tuossa seinällä, mutta en viitsinyt uusia ottaa. Valokuvissa näkyy aina paremmin virheet. Työhuoneeseenkin pitäisi peili hankkia, mistä voisi katsella työtä, niin näkisi ne virheetkin paremmin.

Tämä tässä tällä kertaa. Palailen taas kukkineni.

Jaahas ja aika taas on vierähtänyt. Kaikkea on tänä aikana tapahtunut, mutta ei kuitenkaa mitään maailmaa järisyttävää. Kukkia on sidottu ja oikeissa töissäkin on tullut oltua. Tarvii kyllä sanoa, että kukkakauppoja on hyvin erilaisia. Paikka jossa viimeksi olin, oli omalla tavallaan niitä vanhanaikaisempia. En silti sano etteikö siellä mukavaa olisi ollut. Asiakkaita kävi ja sai tehdä kukkakauppaa. Ainoastaan ehkä häiritsee takahuoneen, siis kunnon työtilojen epäsiisteys. Mutta senkin tietty saa siivoamalla mukavammaksi. Lupauduin menemään taas ensi viikolla samaan paikkaan. Hyvää tietenkin tuossa normi kukkakaupassa työskentelyssä on se, ettei tuntuma oikeisiin töihin katoa. Vaikka olen kyllä sitä mieltä etten kyllä jaksaisi joka päivä asiakkaita palvella. Ei oikein taitaisi hermo riittää =)

Viime viikon loppupuolella minulla oli pienimuotoinen kukkasidonta näyttely teatterilla, näytelmän ensi-iltaan. Oli ihan mukavaa tehdä sinne muutamat työt, vaikka ei siellä ollut kuin yksi varsinainen tilatyö. Muut olivat enemmän ja vähemmän pöytä-asetelmia. Mutta oli niitä ihan hauska tehdä kun toiveena oli hiven glamouria.
Laittelin sitten asetelmiin kaikenlaisia härpäkkeitä jotka kiiltelivät. Oli timanttinauhaa ja timantteja. Muutamat oli tehty aika hienoihin isoihin maljakoihin ja osa vähän vähemmän hienompiin astioihin.
Vaikutti kuitenkin, että teatteriväki ja katsomaan tulleet ihmiset niistä pitivät ja niitä ihailivat. Mekin olimme näytelmää katsomassa ja hyvä oli.
Sain mainostakin kun paikalliset lehdet olivat minua haastattelemassa. Toisen lehden kuva minusta oli niin kammottava, että suorastaan hävetti. Juttu kuitenkin oli hyvä.
Tuollaisten purkaminen vain on niin ärsyttävää. Helppoahan se vaan on kaikki heittää laatikkoon ja maljakot pakata erikseen. Mutta sitten se itse roskiin heittäminen kun jokaisen työn saa käydä läpi ja ottaa pois kaikki säästettävä. Kuten ne timanttinauhat ja helmet. Niitä kun voi uusiksi käyttää muihin mukaviinn juttuihin. Tarvii kyllä myöntää että muutamat nuppineulat ja helmet taisivat roskiin mennä....
Laitan tähän muutaman kuvan niin saatte vähän käsitystä millaisista töistä oli kyse.

 Hameen helmaan laitetut kukat ovat melkein kaikki vesisuppiloissa. Kallat ja Cymbidium orkideat ovat ilman vettä.

 Lähikuva helmasta.

 Oasispallot päällystettynä eri materiaaleilla. Neilikan ja ruusun terälehtiä sekä santini krysanteemiä.

 Morsiuskimppu, kuva vaan on huonosta kulmasta otettu. Varsina on karhunheinää, joihin olin pujottanut helmiä.

 Tälläisiä asetelmia tein kaksi. Toinen vain oli isompi.

Näitä sitten oli pystypöydillä.