Tämä päivä on taas kulunnut auton ratissa ja asiakkaita tavatessa. En pitkiin aikoihin näitä ihmisiä ollutkaan tavannut, olikin todella mukava nähdä heitä ja jutella kaiken maailman asioista aina Venäjän Putinista kukkakaupan tulevaisuuteen.

Jäin miettimään päivän jälkeen näitä monen niin epätoivon aikoja. Totta on, että liian usea kukkakauppa on sulkennut ovensa viimeisen vuoden aikana. Mutta oliko se jokaisen kohdalla oikeasti aiheellista vai oliko pelko pyllyssä, että ajat muuttuvat viellä huonommaksi ja silloin kaikki on jo liian myöhäistä.

Tietty on alueita, joilla työttömyys on lisääntynyt huomattavasti ja tämä on vaikuttanut kukkakauppaan, niin kuin myös muihinkin kaupanaloihin negatiivisesti. Ja jos alueella on useita kukkakauppoja ei varmasti kaikille riitä niin suurta asiakasmäärää kuin aiemmin. Tänään sain miettimisen aihetta myös nykyisestä liiketilojen vuokran määrästä. Kaikki kulut tuntuvat nousevan aivan kaikilla aloilla ja ymmärrän, että myös liikehuoneistojen omistajilla kulut nousevat, jolloin paineet vuokrant korotuksiin tulevat mieleen. Onko kuitenkaan järkevää nostaa vuokria tänä aikana, kun kaupungit ja kylät ovat täynnä tyhjiä liikehuoneistoja?

On esimerkiksi tilanne, jossa vuokranantaja uhkaa korottaa huomattavasti tilan vuokraa ja samalla pienentää vuokrattavaa aluetta, että vaatia vuokralaista maksamaan korjauskuluja tilasta joka on aiemmin ollut purku-uhan alla. Mikäli vuokralainen ei näihin ehtoihin suostu vuokrasopimus irtisanotaan. Mielestäni erittäin kohtuuton vaatimus. Luuleko vuokranantaja pystyvänsä kiristämään vuokralaista tälläisella, kun on paljon tyhjää liiketilaa siinäkin kylässä.
Ajateltuani tätä asiaa luulen ettei tämä todellakaan ole ainut kertainen juttu.
Ilmeisesti me kukkakauppiaat ja muut alamme ihmiset olemme aina olleet liian kilttejä ja suostuneet mukisematta moniin asioihin. Ehkä olisi aika jo meidän itsemmekin pitää tätä alaa oikeana bisneksenä, eikä pelkkänä elämäntapana, joka tempaa mukaansa. Varmasti meistä jokainen on kuullut lausahduksen, "kyllä sinulla sitten on ihana työ. Täällä vaan olet kaiket päivät kauniiden kukkien keskellä." Tämä kertoo pitkälti, etteivät meidän asiakkaammekaan pidä alaamme oikeana työnä ja bisneksenä. Tulisi varmastikin miettiä meidän omaakin käytöstämme, miksi annamme ihmisille kuvan pelkästä ihanasta kukkien keskellä työskentelemisestä.

Tänään olen käynnyt mielessäni läpi, kuinka monta kukka-alan liikettä (en tarkoita suuria ketjuja) Suomessa on, jotka toimivat pelkällä bisnespohjalla. En kyllä äkkiseltään kovin montaa keksinyt. Mielestäni melko harmillista. Nämä, jotka mieleen tuli ovat jokainen kehittäneet toimintaansa eteen päin ja huomioineet todellakin asiakkaiden ostotottumukset sekä yrittäneet ohjata niitä haluamaansa suuntaan. Eivätkä vain toimineet itsenäisesti periaattella meidän kaupasta löytyy sitä mistä kauppias ja myyjät tykkäävät, asiakkaista viis. Ehkä vähän karkeasti sanottu, mutta näin se tuntuu monesti menevän. 

Pitäisikin nyt niin sanotun laman aikana alkaa miettiä tätä alaamme enemmän liiketoimintana kuin pelkkänä elämäntapana ja taiteiluna. Suomessa ei kovinkaan montaa "kukilla taiteilijaa" voi toimia, desingereilla ei kerta kaikkiaan riitä työt meidän maassamme tarvitaan niitä oikeita tekijöitä ja osaajia.

Tämä päivä on tuonnut muistojen syövereistä muistot 90-luvun alkupuolesta ja siitä talouskriisistä, joka silloin meillä Suomessa "riehui". Muistan kuinka useat, myös kukkakauppiaat olivat ottaneet valuuttalainaa, koska se oli silloin edullisempaa. Sitten markka devalvoitiin, lainat tuplaantuivat yhdessä yössä, pankit kaatuivat ja yrittäjät olivat suurissa vaikeuksissa. Velkaa oli tuplasti, eikä rahaa tullut sen enempää kassaan kuin edellisenäkään päivänä. Ehkä se ero tähän päivään oli silloin, etteivät ihmiset kuitenkaan kovinkaan paljon muuttaneet ostotottumuksia kukkien osalta. Tietenkään silloin ruokakaupoissa ei ollut samaan malliin kukkia saatavissa kuin tänä päivänä, eikä ollut isoja ulkolaisia puutarhaketjuja jakamassa niitä markkoja. Nyt 2000-luvulla ihmiset säästävät enemmän kukista ja ostavat niitä enemmän ruokakaupoista ja näistä isoista puutarhaketjuista. Mutta voisimmeko nähdä tämän kuitenkin osittain mahdollisuutena uudistua. Olemme kuitenkin alan ammattilaisia ja voimme koittaa erikoistua erilaisiin asioihin.
Myös verkostoituminen on tänä päivänä hyvin tärkeää.
Kukaan ei pärjää yksin.

Eräs liike esimerkiksi sai tehtyä hautaustoimiston kanssa sopimuksen, että sitoo kaikki surulaitteet hautaustoimisston puolesta. Tässä voittavat kumpikin. Kukkakauppa pystyi jatkamaan toimintaansa ja hautaustoimisto sai ulkoistettua työn, joka ei ollut heidän vahvuutensa ja heille jäi aikaa tehdä paremmin työ jonka varmasti osaavat. Mielestäni tämä on erittäin hyvä esimerkki yhteistyöstä kahden yrityksen välillä. Ehkä sitä pitäisi aktiivisemmin etsiä näitä yhteistyökumppaneita.

Haluan uskoa lujasti, että meillä Suomessakin kukkakaupan voi saada oikeasti tuottamaan kun sitä oikein hoitaa. Jokaisen pitää vain itse löytää oikea tapa toimia tuottavuuden parantamiseksi. No helppohan  se tietenkin on tässä kirjoittaa, mutta toivon sydämestäni kukkakauppiaiden jaksavan käydä läpi nämä huonotkin ajat. Usko alaan on varmasti monella koetuksella, mutta kyllä se aurinko vielä paistaa meidän kaikkien yhteiseen risukasaan.

Kevättä ilmassa...

Aika rientää kovaa vauhtia eteenpäin. Tämä blogi on jäännyt kokonaan paitsioon viimeisten kuukausien aikana. En tiedä kuinka saisin kirjoitettua tänne useammin. No katsotaan mitä kevät tuo tullessaan, jos vaikka tulisi enemmän kirjoitettua.

Alku vuosi on mennyt todella nopeasti. Harmillisesti kylläkin kaularangan välilevyn pullistumasta kärsien. Alkaa jo pikku hiljaa ärsyttämään tämä jatkuva särky ja se ettei mitään voi tehdä ilman, että kova kipu yllättää. Jos ei heti, niin muutaman tunnin kuluttua. Kauluria käytän autolla ajaessa tai kyydissä istuessa, se on muuten ihan tuskaa jälkikäteen.

Tästä kaikesta voikin sitten arvella, etten kukkahommia ole tämän vuoden puolella pystynyt tekemään. On ollut aika rankkaa pysyä pois työstä mitä rakastaa ja missä haluaa koko ajan kehittyä eteenpäin. Täytyy toivoa tämän parantuvan ja pääseväni taas kukkahommiin.

Kovasti olen näiden kuukausien aikana miettinyt mikä minusta tulee isona. Aina vain mieli palaa erilaisiin asioihin, jotka kaikki, kas' kummaa liittyvät kukkiin. Olen käynnyt läpi asioita, jotka kaikki liittyvät tähän mikä minusta tulee isona. Paljon olen miettinyt mitä voin tehdä mikäli niska ei tule kuntoon, tämä kun on lääkärien mukaan melko todennäköistä. Ja tällöin ei paras vaihto-ehto todella ole joka päiväinen työ kukkasidonnan parissa. Mielessä ovat olleet mm. erilaiset ulkomaankauppa kuviot ja se mitä kaikkea siihen voisi liittää. Se ei ehkä kuitenkaan ole sitä minulle oikeanlaista työtä. No, aika näyttää mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Taidanpa sitten vielä kirjoittaa ajatuksiani kukkakaupasta. Varmasti taas sanon jotakin mitä ei pitäisi sanoa, mutta sanonpahan kumminkin.

Nyt kun on ollut aikaa miettiä asioita ja jutella ihmisten kanssa enemmän kuin yleensä, olen tullut tulokseen, että alamme on todella suurten muutosten edessä. Niin kukkakauppojen tulevaisuuden että alan koulutuksen osalta. Perinteinen kukkakauppa ei ole kannattavaa tänä päivänä, mikäli kauppias ei koko ajan kulje ajan hermolla ja vie liikkeensä ammattitaitoa eteen päin. Ja mikä hassua on, että pienten maalaispaikkojen kukkakaupat ja varsinkin ne kenellä on hautaustoimisto samassa porskuttavat tuottavasti eteen päin. On jopa niitä, jotka ovat laajentaneet toimintaansa toiselle pienelle paikkakunnalle. Onko se nyt niin, että kun puhutaan erikoistumisesta niin nämä hautauksiin erikoistuneet ovat niitä toimeen tulevia ja tulevaisuudessa pärjääviä? Oliskohan mahdollista meidän täällä Etelä-Suomessa myös jollakinlailla erikoistua surusidontaan. Yleensähän mainostetaan morsiussidontaa ym. "parempaa sidontataidolla tehtyä", mutta jos alettaisiinkin markkinoimaan surusidontaa enemmän. 

Aihe tuntuu olevan meille kukka-alan ihmiseille lähes jokaiselle hyvin arka. Sitä voisi kuitenkin alkaa miettimään miten sitä voisi markkinoida, kuitenkin henkilöt jotka eivät normaalisti käy kukkakaupassa tulevat sinne juuri surukukkia tarvitsevana, joten miten saisimme heidät käymään juuri minun liikkeessäni. On erittäin huolestuttavaa alallemme, että ihmiset ovat alkaneet viedä vain yhtä kukkaa siunaustilaisuuteen. Senkin puolesta tarvittaisiin mietintää millä asiakkaan saisi ostamaan enemmän kukkia surutilaisuuksiin. Mielessäni on myös käynnyt se, että emmekö enään osaa myydä asiakkaille kunnon surulaitteita, myymmekö aina sitä samaa mitä on myyty vuosikymmenet joka paikassa, kerrommeko itse kuinka yleisesksi on tullut viedä vain yksi kukka hautaustilaisuuteen vai olemmeko hinnoitelleet itsemme liian kalliiksi. Tosi asia on, että kulut ovat joka suunnalta nousseet ja koko ajan nousevat sekä meidän pitäisi palkkaakin saada. Mutta pitäisikö miettiä onko kuitenkin kannattavampaa myydä kymmenen 80€  kuin kaksi 120€ kukkalaitetta, joihin on laskettu joka ikinen työminuutti. Minä henkilökohtaisesti valitsisin mieleummin ensimmäisen vaihtoehdon. Nyt joku ajattelee minun polkevan hintoja enkä arvosta omaa ammattitaitoani. Näin ei kuitenkaan ole. Vastustan hintojen alas polkemista todella kovasti! Tarkoitan tässä, että jokaisen tulee miettiä miten kannattavuus kannattaa viime kädessä laskea. 

Mikäli veloitamme tuntihintaa tilaustyön tekemisestä, niin miksi emme velota myös silloin kuin asiakas tulee kauppaan ja sidotuttaa siinä odottaessa meillä kukkakimpun. Tämä varmaan on se ikuisuuskysymys alallamme. Nykypäivänä voisimme tarjota paljon erilaisia vaihtoehtoja surusidonnassa asiakkaille, mutta kariutuuko se usein työn hinnoitteluun jos perusjutuistakin laskutamme viimeisen hinnan.

Olen omalla kohdallani ratkaissut tilanteen surulaitteen (ihan peruskahvaan tehty) kohdalla seuraavasti: Olen laskennut pohjalle ja ihan perusvihreille tietyn kiinteän hinnan, esim. 25€, joku tietenkin ajattelee, että onpa kallis (toinen taas pitää halpana). Kuitenkin jos kimppua sitoessa laskutamme asiakasta vihreiden osalta esim. 0,50-2,50€ oksa, niin äkkiä surulaitteeseen parilla kympillä ihan perusvihreitä menee. No nytten olen päättänyt (laskennut) mitä pohja maksaa, niin siihen sitten lisään jokaisen materiaalin siihen hintaan mitä se asiakkaalle yksittäin ostettaessa maksaa. Eli jos lisään 15 neilikkaa, jotka maksavat 2€ kappale niin hintaa on kertynyt 55€ koko höskälle. Ja siihen kun sitten laittaa muutamat lisäkukat ja vähän erikoisempaa vihreetä sekaan, niin ollaan jo 80€ tosi äkkiä. Tämä nyt on tämä minun tapani, joka on minulle sopivin. Niin minähän en tee surulaitetta alle 65€, joka on mielestäni todella edullinen. Eikä siihen kauheasti kukkaa kyllä saa.

Mikäli laskisin tähän perusjuttuun vielä tuntihinnan niin hinta nousisi parilla kympillä. Jos lasketaan, että tuntihinnan pitäisi olla noin 40€ ja surulaitteen tekoon kuluu aikaa noin puolituntia.

Kyllähän sitten spesiaalijutuista äkkiä hintaa kertyy enemmän. Eikä tarvi kovin ihmeellisiä olla. Pelkästään täysin kukitetun sydämen hinta nousee helpolla taivaisiin. Toki jos käytetään jotakin muuta sidontatekniikkaa surusidonnassa tulee harkita myös työnosuuden hinnoittelua. Esimerkkinä voisin sanoa uurnakoristeen, joka tehdään vaikka liimaamalla. Tällöin mielestäni tulee myös työaika hinnoitella, koska muutamien kukkien työstämiseen kuluu aikaa vaikka materiaalin hinta on pieni.

Voisin tästä hinnoittelustakin vielä jatkaa, mutta jospa lähtisin ulos aurinkoiseen kevät säähän ja vaikka miettisin seuraavia tekstejä.

Aurinkoista viikonloppua kaikille!