Aika rientää kovaa vauhtia eteenpäin. Tämä blogi on jäännyt kokonaan paitsioon viimeisten kuukausien aikana. En tiedä kuinka saisin kirjoitettua tänne useammin. No katsotaan mitä kevät tuo tullessaan, jos vaikka tulisi enemmän kirjoitettua.
Alku vuosi on mennyt todella nopeasti. Harmillisesti kylläkin kaularangan välilevyn pullistumasta kärsien. Alkaa jo pikku hiljaa ärsyttämään tämä jatkuva särky ja se ettei mitään voi tehdä ilman, että kova kipu yllättää. Jos ei heti, niin muutaman tunnin kuluttua. Kauluria käytän autolla ajaessa tai kyydissä istuessa, se on muuten ihan tuskaa jälkikäteen.
Tästä kaikesta voikin sitten arvella, etten kukkahommia ole tämän vuoden puolella pystynyt tekemään. On ollut aika rankkaa pysyä pois työstä mitä rakastaa ja missä haluaa koko ajan kehittyä eteenpäin. Täytyy toivoa tämän parantuvan ja pääseväni taas kukkahommiin.
Kovasti olen näiden kuukausien aikana miettinyt mikä minusta tulee isona. Aina vain mieli palaa erilaisiin asioihin, jotka kaikki, kas' kummaa liittyvät kukkiin. Olen käynnyt läpi asioita, jotka kaikki liittyvät tähän mikä minusta tulee isona. Paljon olen miettinyt mitä voin tehdä mikäli niska ei tule kuntoon, tämä kun on lääkärien mukaan melko todennäköistä. Ja tällöin ei paras vaihto-ehto todella ole joka päiväinen työ kukkasidonnan parissa. Mielessä ovat olleet mm. erilaiset ulkomaankauppa kuviot ja se mitä kaikkea siihen voisi liittää. Se ei ehkä kuitenkaan ole sitä minulle oikeanlaista työtä. No, aika näyttää mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Taidanpa sitten vielä kirjoittaa ajatuksiani kukkakaupasta. Varmasti taas sanon jotakin mitä ei pitäisi sanoa, mutta sanonpahan kumminkin.
Nyt kun on ollut aikaa miettiä asioita ja jutella ihmisten kanssa enemmän kuin yleensä, olen tullut tulokseen, että alamme on todella suurten muutosten edessä. Niin kukkakauppojen tulevaisuuden että alan koulutuksen osalta. Perinteinen kukkakauppa ei ole kannattavaa tänä päivänä, mikäli kauppias ei koko ajan kulje ajan hermolla ja vie liikkeensä ammattitaitoa eteen päin. Ja mikä hassua on, että pienten maalaispaikkojen kukkakaupat ja varsinkin ne kenellä on hautaustoimisto samassa porskuttavat tuottavasti eteen päin. On jopa niitä, jotka ovat laajentaneet toimintaansa toiselle pienelle paikkakunnalle. Onko se nyt niin, että kun puhutaan erikoistumisesta niin nämä hautauksiin erikoistuneet ovat niitä toimeen tulevia ja tulevaisuudessa pärjääviä? Oliskohan mahdollista meidän täällä Etelä-Suomessa myös jollakinlailla erikoistua surusidontaan. Yleensähän mainostetaan morsiussidontaa ym. "parempaa sidontataidolla tehtyä", mutta jos alettaisiinkin markkinoimaan surusidontaa enemmän.
Aihe tuntuu olevan meille kukka-alan ihmiseille lähes jokaiselle hyvin arka. Sitä voisi kuitenkin alkaa miettimään miten sitä voisi markkinoida, kuitenkin henkilöt jotka eivät normaalisti käy kukkakaupassa tulevat sinne juuri surukukkia tarvitsevana, joten miten saisimme heidät käymään juuri minun liikkeessäni. On erittäin huolestuttavaa alallemme, että ihmiset ovat alkaneet viedä vain yhtä kukkaa siunaustilaisuuteen. Senkin puolesta tarvittaisiin mietintää millä asiakkaan saisi ostamaan enemmän kukkia surutilaisuuksiin. Mielessäni on myös käynnyt se, että emmekö enään osaa myydä asiakkaille kunnon surulaitteita, myymmekö aina sitä samaa mitä on myyty vuosikymmenet joka paikassa, kerrommeko itse kuinka yleisesksi on tullut viedä vain yksi kukka hautaustilaisuuteen vai olemmeko hinnoitelleet itsemme liian kalliiksi. Tosi asia on, että kulut ovat joka suunnalta nousseet ja koko ajan nousevat sekä meidän pitäisi palkkaakin saada. Mutta pitäisikö miettiä onko kuitenkin kannattavampaa myydä kymmenen 80€ kuin kaksi 120€ kukkalaitetta, joihin on laskettu joka ikinen työminuutti. Minä henkilökohtaisesti valitsisin mieleummin ensimmäisen vaihtoehdon. Nyt joku ajattelee minun polkevan hintoja enkä arvosta omaa ammattitaitoani. Näin ei kuitenkaan ole. Vastustan hintojen alas polkemista todella kovasti! Tarkoitan tässä, että jokaisen tulee miettiä miten kannattavuus kannattaa viime kädessä laskea.
Mikäli veloitamme tuntihintaa tilaustyön tekemisestä, niin miksi emme velota myös silloin kuin asiakas tulee kauppaan ja sidotuttaa siinä odottaessa meillä kukkakimpun. Tämä varmaan on se ikuisuuskysymys alallamme. Nykypäivänä voisimme tarjota paljon erilaisia vaihtoehtoja surusidonnassa asiakkaille, mutta kariutuuko se usein työn hinnoitteluun jos perusjutuistakin laskutamme viimeisen hinnan.
Olen omalla kohdallani ratkaissut tilanteen surulaitteen (ihan peruskahvaan tehty) kohdalla seuraavasti: Olen laskennut pohjalle ja ihan perusvihreille tietyn kiinteän hinnan, esim. 25€, joku tietenkin ajattelee, että onpa kallis (toinen taas pitää halpana). Kuitenkin jos kimppua sitoessa laskutamme asiakasta vihreiden osalta esim. 0,50-2,50€ oksa, niin äkkiä surulaitteeseen parilla kympillä ihan perusvihreitä menee. No nytten olen päättänyt (laskennut) mitä pohja maksaa, niin siihen sitten lisään jokaisen materiaalin siihen hintaan mitä se asiakkaalle yksittäin ostettaessa maksaa. Eli jos lisään 15 neilikkaa, jotka maksavat 2€ kappale niin hintaa on kertynyt 55€ koko höskälle. Ja siihen kun sitten laittaa muutamat lisäkukat ja vähän erikoisempaa vihreetä sekaan, niin ollaan jo 80€ tosi äkkiä. Tämä nyt on tämä minun tapani, joka on minulle sopivin. Niin minähän en tee surulaitetta alle 65€, joka on mielestäni todella edullinen. Eikä siihen kauheasti kukkaa kyllä saa.
Mikäli laskisin tähän perusjuttuun vielä tuntihinnan niin hinta nousisi parilla kympillä. Jos lasketaan, että tuntihinnan pitäisi olla noin 40€ ja surulaitteen tekoon kuluu aikaa noin puolituntia.
Kyllähän sitten spesiaalijutuista äkkiä hintaa kertyy enemmän. Eikä tarvi kovin ihmeellisiä olla. Pelkästään täysin kukitetun sydämen hinta nousee helpolla taivaisiin. Toki jos käytetään jotakin muuta sidontatekniikkaa surusidonnassa tulee harkita myös työnosuuden hinnoittelua. Esimerkkinä voisin sanoa uurnakoristeen, joka tehdään vaikka liimaamalla. Tällöin mielestäni tulee myös työaika hinnoitella, koska muutamien kukkien työstämiseen kuluu aikaa vaikka materiaalin hinta on pieni.
Voisin tästä hinnoittelustakin vielä jatkaa, mutta jospa lähtisin ulos aurinkoiseen kevät säähän ja vaikka miettisin seuraavia tekstejä.
Aurinkoista viikonloppua kaikille!
