Miten tämä aika voikin kulua näin nopeasti? Ajankulua ei voi mitenkään hidastaa vaikka kuinka haluaisi. Viime viikko tuntui tai ei vain tuntunut vaan oli todella kiireinen. Oli opiskelua ja töitä ja taas opiskelua. Meni kahdeksan päivää ilman vapaan vapaata. Opiskelut olivat melko antoisia. Tuli tehtyä jonkin näköisiä päätöksiä tulevan sidonnannäyttötutkinnon osalta ja kertailtua teoriaa siinä samalla. Huomasinpa sitten samalla joitakin asioita jota en teoriassa osaa selittää, vaikka sen osaan työssäni tehdä ja sanoa oikean kohdan. Kultainen leikkaus kuului tähän osaamattomuuteen. Tiedän kyllä, että kultainen leikkaus on yksi vaikeimpia asioita ymmärtää teoreettisesti. Ajattelin nyt, että minun on pakko yrittää opetella asia perusteellisesti. Onhan sitä tietty muitakin asioita, mutta toi on hankalin. Sitten kun pitää saada itsensä tekemään tosi siistiä työtä ilman suurempia panikointeja... Kuinkakohan se sitten onnistuu? On onneksi vielä pari kuukautta aikaa treenata. Toivottavasti saan tämän opiskelun päätökseen, olen jotenkin niin kypsä koko juttuun. Jos nyt ei mene läpi niin sitten saa olla koko asia.
Ensi maanantaina pitäisi suunnata auton nokka kohti Fiskarsia ja mennä vähän assaroimaan floristimestareiden tilasommittelun näyttöön. Voipi olla, että on ihan mukavaa tai sitten ei. Toivottavasti olisi edes hyvät säät kun majoitus on ystäväni asuntovaunussa. Ei ole kiva jos vettä sataa kaatamalla koko ajan. Varmasti on ihan mielenkiintoista seurata heidän työskentelyjä, mutta kuinka kurjaa onkaan jos kaikki eivät pääse läpi... Se selviää sitten ensi torstaina miten heillä meni.
Näiden kaikkien opiskelujuttujen lisäksi olen taas kerran ehtinyt miettimään Suomen kukkakauppiaita ja heidän ruikutuksia kesän hiljaisuudesta sekä laman pelosta ja vaikutuksesta. Eniten olen miettinyt mikseivät saman alueen kauppiaat voi tehdä yhteistyötä keskenään sopia vaikka esim loma-ajoista. Miksi kaikki ovat samaan aikaan laiskottelemassa (erään kukkakaupan ikkunassa on ilmoitus, että omistaja on laiskottelemassa)? Onko pelko niin suurta, että toinen vie asiakkaat jos ollaan eri aikaan lomalla? En tiedä mutta se on jotenkin niin hölmöä. Toinen asia mitä olen mielessäni pyöritellyt on se, että minkä ihmeen takia esim. ruusujen viikkotilaukset pitää olla yhtä suuria kuin vilkkaampana aikana. Eikö olisi järkevää pudottaa tilausta vaikka kolmanneksella, vai mielumminko heitetään roskiin se turha kolmannes? Tai toinen on sitten nämä kauppiaat jotka eivät uskalla pitää minkäänlaista tavaraa kaupassaan peläten hävikkiä. Totuushan on ettei asiakkaat montaa kertaa liikkeeseen tule missä ei ole mitään ostettavaa. Kuinka sitten löytää se kultainen keskitie? Siihen ei vastausta niin helpolla saakkaan. Tietenkin vuosien kokemuksestakin voi olla hyötyä, mutta ei sekään aina riitä. Nyt tietenkin moni ajattelee, että helppohan minun on täällä puhua, kun omaa kauppaa ei ole. Kuitenkin asia on niin, että minulta loppuu työt jos en näitä asioita mieti. En tietenkään voi kenellekkään ratkaisua asiaan antaa, mutta joskus pystyn kuitenkin oman mielipiteeni kauppiaalle antamaan ja tämä mielipide voi olla juuri se asia mitä kukkakaupan omistaja juuri sillä hetkellä tarvitsee.
Joillekin tämä kultainen keskitie on laittaa kukkakauppansa kiinni kesän ajaksi. Ajatellaan syntyvän säästöä, kun ei ole kustannuksia. Paitsi nyt vuokrat, sähköt ym. kiinteät kulut. Mutta kuinka järkevää on laittaa kauppa kiinni vaikka kahdeksi kuukaudeksi? Eikö sekin voi karkoittaa asiakkaat muihin kauppoihin? Nämä kaikki ovat niitä asioita, joita jokainen varmasti mielessään miettii. Kukkakauppiaittenkin tulisi verkostoitua ja yhdessä miettiä ja pohtia asioita. Se mikä jollakin toisella ei toimi voikin toimia toisella. Miksi siis ei jaeta tietoa keskenään? Minkä takia kaikki haluavat pitää asiat salaisuutena vaikka todennäköisesti kaikki ne kuitenkin tietävät? Onhan suomessa toki kukkakauppiasliitto, mutta liitonkin toiminta on melko pientä. Koska ei sieläkään jäsenmäärä kovin kummoinen ole. Ja vaikka kukkakauppiasliittoon kuuluttaisikin, niin ainakaan sen toimintaan ei osallistuta. Se on monelle enemmänkin vain tarra ikkunassa, jossa kerrotaan tämän kaupan kuuluvan Suomen Kukkakauppiasliittoon. Alueellisten piirientoiminta varmasti usein kuihtuu juuri vähäisen osallistuja määrän takia. Mutta voisiko nämä aluepiirit esimerkiksi järjestää niitä tilaisuuksia joissa kauppiaat pystyisivät keskustelemaan, tukemaan toisiaan ja antamaan vinkkejä toisilleen? Ja eihän siellä toki tarvitse pelkkiä kukkakauppojen omistajia olla, kaikkia kukka-alan ihmisiä tarvitaan mukaan näihin keskusteluihin. Toivon kaikkien jäävän miettimään sitä kuinka me kukkakauppa-alan ihmiset voisimme tehdä yhteistyötä ja jakaa tietoa toisetemme kanssa. Ilman salailuja ja katkera tunteita.
