Masennusfiilikset....

Se on taas ilta ja päivä on kulunut masennusfiiliksissä. Aamulla ei kertakaikkiaan pystynyt nousemaan sängystä. Olisin halunut jäädä lämpimän peiton alle koko päiväksi enkä nousta enään koskaan...

 Siis mulla on selkeitä masennusoireita , joista aina välillä kärsin. 

Välillä tuntui paremmalta, mutta nyt taas pahemmalta.

Käväisin ystävällä kylässä. Suunniteltiin tulevaa vaikka nyt just ei mitään intoa olisi, mutta jos aion hänen kanssaan näyttelyn tekemiseen osallistua, niin olisi pakko alkaa innostumaan. 

Sen verran sain aikaiseksi, että suunnittelin kutsukortin. Kaipa siitä ihan hyvä tuli... 

Tällä viikolla pitäisi kutsut saada lähtemään jos niitä lähettää aikoo. Oikein hävettää tämä saamattomuus. No, pitää koittaa jos huomenna ja loppu viikon aikana jotain aikaiseksi saisi

.

Ai niin on jäänyt kertomatta, että minusta ja kukkakaupan arjesta oli melko hyvä juttu lehdessä viime viikolla. Oli siinä joitakin asia virheitä, mutta sellasia ne toimittajat aina tekee. Oli kuitenkin mukavaa huomata, että minunkin suusta on tullut ihan fiksua sanottavaa. Etten aina puhu ihan mitä sylki suuhun tuo. Oli kirjoittanut sanomisiani mm. siitä kuinka vähän Suomessa käytetään luonnonmateriaaleja ja kuinka ihmiset siis asiakkaat eivät ole niistä valmiit maksamaan. 

Asiakkaat kuvittelevat ettei luonnonmateriaali maksa yrittäjälle mitään. Sehän ei pidä paikkaansa. Jos kauppias itse käy materiaalin luonnosta hakemassa, niin menee hänellä siihen työ-aikaa helpolla useampi tunti tai vaihto-ehtoisesti hän maksaa jollekin materiaalin hankkimisesta. Siis siitäkin pitäisi palkkaa saada. Eikä sitä saa jollei materiaalille aseta hintaa.

Näköjään taas paasaan kukkasitojien ammattitaidon väheksymisestä. Ottaa vaan niin kovasti päähän kun kampaajat ja remonttireiskat voivat kyllä hinnoitella tuntitaksan, mutta kukkakauppias ei yleisesti voi. Jos sanot asiakkaalle joka tulee tilaamaan esim. hautajaisiin surulaitteen, että työhön käytetyn materiaalin lisäksi otetaan tuntihinta joka olisi vaikka 40€, niin jäisi kyllä tilaus tulematta siihen kauppaan. Koskakohan Suomessa pystyttäisiin laskuttamaan tehdystä työstä, niin kuin muualla maailmalla tehdään. Toivo on tulevissa nuorissa, joista toivottavasti tulee kukkasitojien ammattitaitoa arvostavia aikuisia.

Yleisesti kukkakauppiaat tuntevat ruokakauppojen ja muiden tavaratalojen olevan heille kilpailijoita. Mä kuitenkin näen, että tarvitaan kukkien tutuksi tuomista kuluttajille. Kun ihmiset ostavat kukkanippuja jne. tavarataloista, niin moni kuitenkin huomaa ettei se sidonta olekaan niin helppoa ja silloin ammatti kukkakauppojen arvostus lisääntyy. Näiden erikoisliikkeiden vaan tuli erikoistua, mutta valitettavasti kauppiaat ovat harvoin valmiita tekemään muutoksia vuosia samanlaisena oleviin liikkeisiinsä. Mikä on harmillista ja näin ollen on esteenä liikkeen uudistumiseen. Siis todella harmittavaa. Onneksi aina joukosta löytyy joku joka asian ymmärtää.

Nyt kun olen taas saanut paasata, niin laitetaan muutama mukava kuva, jotka eivät kyllä milläänlailla liity kukkasidontaan tai kukkiin. Paitsi syömis tarkoituksessa

Meidän kylän varsat ovat jo kasvaneet 

näin isoiksi

Ystäväni "pahis"vuohi

ja kiltimpi vuohi.

Nämä vuohet harrastavat jatkuvaa karkailua.

Mutta eikö se ole niin, että aidan takana ruoho on aina vihreämpää

Maanantaiko toivoa täynnä?

Se on sitten maanantai, viikon ensimmäinen päivä ja jo masentaa. Miten jotkin päivät tuntuvatkin niin kurjilta? Tänään pitäisi nauttia ensimmäisestä vapaapäivästä pitkään aikaan. Tai no ei tämä ihan vapaata ole ollut... Pankissa tuli käytyä pariin kertaa ja hautavihkoihin tarkoitettuja kortteja piti pussittaa. Onneksi olivat sentään valmiiksi pakattu 50 kpl nippuihin.

Ulos menemistä tai siis pihalle pihahommien tekemistä olen suunnitellut koko päivän mutta päiväunet maistuivat paremmalta. Sitä keksii vaan tekosyitä miksi ei ulos mene. Paitsi koiran kanssa, joka kyllä nytkin on narunpäässä pihalla makoilemassa. Se nauttii auringosta ja tuulesta mikä pauhaa kovana ulkona. Sen verran olen pihaa katsellut, että huomasin ensimmäisten lemmikkien alkaneen kukkia ja talviossa on myös ihanasti sinisiä kukkia. Navetan seinustalla oleva särkynytsydänkin kasvattaa itseään kovaa vauhtia. Siihen on jo nuppuja ilmestynyt. Ne eivät kuitenkaan taida ihan heti aueta. Ja tänä vuonna sarjatulppaanejakin nousi kukkimaan varjossa olevaan kukkapenkkiin. Tulppaanit aukeavat aina kun aurinko valaisee ne ja taas sulkeutuvat kun pimenee. Viime vuonna ne aukesivat vasta toukokuun loppu puolella, oli kai silloin enemmän lunta penkin päälle kasattu niin sulaminen kesti vähän pidempää.

Nyt sitten vaan odotellaankin kesää, jotta näkee mitä kukkapenkeistä tänä vuonna nousee rikkaruohojen lisäksi. Toivottaavasti edes muutama mun istututtama kasvi nousee kasvamaan. On vaan talven aikana käyneet myyrät vähän mylläämässä penkkejä.

Saisikohan sitä huomenna jotakin järkevääkin aikaiseksi. Toivottavaasti, olisi meinaa ihan pakko tehdä jotain tulevan sidontanäyttelyn eteen... 

Nyt kuitenkin ruokaa tekemään ja illalla telkkarin ääreen lätkää katsomaan. 

Muutama kuva pihalta

Sarjatulppaaneja

Talvio kukkimassa

Särkynyt sydän 

Nuppuja särkyneessä sydämessä

Ensimmäiset lemmikit rikkaruohojen keskellä

Vielä voi toivottaa hyvää äitienpäivää

Tunti on vielä tätä vuorokautta jäljellä joten vielä voi sanoa toivotellen Hyvää Äitienpäivää!

On kyllä ihana tunne kun on tämä äitienpäivä saatu töissä hoidettua. Tänään alkoi jo jaloissa tuntumaan ja selässä kanssa kipua jatkuvasta seisoskelusta ja epäergonomisissa asennoissa oleminen. Nyt voi muutaman päivän ottaa vähän rauhallisemmin. Ainakin tarkoitus on jollei mitään mielenkiintoista tai pakollista ilmesty eteen. Yleensä silloin aina tulee jotain kun toivoisi saavan olla rauhassa kaikelta. Minäkin olen niin nuija, että menen yleensä töihin kun vaan pyydetään. En kyllä ole lupautunut mennä töihin ihan varmasti kuun vaihteessa, kun on päättäjäispäivät ja ylioppilasjuhlat. siis ruusuja tiedossa monessa värissä ja koossa.

No sitten on kädet verillä ruusunpiikeistä, se on sitten sen ajan ongelma. Käsissä kyllä tuntuu tämä äitienpäivärumbakin, koska onhan niissä ruukkuruusuissakin niitä piikkejä. On hassua kun on töissä ei käsissä tunnu mitään epämiellyttävää, mutta kun kotiin pääsee kolottaa, kirveltää ja kutiaa kädet. Kai se sitten on niin että kun kotiin pääsee voi taas tunnustella itsensä olemista erilailla.

Omaa äitienpäivää vietin vasta iltasella, kun tyttö tuli kotiin. Sain lahjaksi hänen itse värjäämänsä ja tekemän tyynyliinan, jossa lukee paras äiti. Ihana lahja,! Eniten pidän itsetehdyistä lahjoista. Silloin tuntuu, että se on juuri tehty sille kenelle sen antaa. 

Tässä tulikin nämä äippäriterveiset. Palailen taas...

Tässä vielä muutama ruusuinen kuva katseltavaksi

Hyvää melkein Äitienpäivää!!

Huomenna on äitienpäivä ja minä olen päivän pitkästä aikaa töissä. Ei se haittaa koska tytärkin tulee vasta iltapäivällä kotiin. Tämä ja eilinen päivä olivat aika kiireisiä. Ehdittiin kuitenkin kimppuja sitomaan aina jossain välissä. Taisi mulla kyllä yhden kimpun tekemiseen mennä reilusti yli tunti, koska aina kun sain hetken tehdä niin jo oli kauppa täynnä asiakkaita. Oli kyllä mukavaa ettei ollut pahemmin jouto aikaa. Se on sitten tylsää. Alkoi vain tuo vasen käsi tulla kipeäksi jatkuvan kimpun sitomisen takia. Käsikirurgihan on sitä mieltä, että mun pitäisi ammattia vaihtaa. En kuitenkaan taida... ainakaan vähään aikaa.

Tänä vuonna ruukkuruusujen ohella on hortensiat olleet tosi suosittuja. Minunkin mielestä ne on paljon kivempia kuin ruukkuruusu. Se on sitten niin nuija äitienpäiväkukka se ruusu. Ihan kuin ihmisillä ei olisi mielikuvitusta mitä muuta sille äidille tai mummolle voisi ostaa. Kärhöt siis clematis on kanssa ollut suosittu. Minäkin omalle äidille sellaisen jo vein. Saa sitten istuttaa sen pihalleen ja toivottavasti kestäisi useamman vuoden siinä.

Se on väriltään tämmöinen vanharosa. Löysin tämän kuvan netistä joten ei välttämättä ole just sellainen kuin se on väriltään. 

Mummille annan tämän värisen hortensian.

Itse tykkään tästä kovasti.

Nyt loppuu tältä erää tämä kirjoittelu. Pitää alkaa rentoutua ja valmistautua huomiseen työpäivään joka alkaa jo seitsemältä aamulla.

Myymistä ja kimpun tekoa on tiedossa koko päivän ajan

Se on sitten melkein viikonloppu

Se on sit taas yksi päivä takana päin. Töitä tehty vaikka tuntuu etten mitään koko päivänä saanutkaan aikaiseksi. Melkein hävettää asian takia... No ens viikolla pitää sit ahertaa kahta kauheammin. 

Taas alkaa ulkokukat olla riesana töissä. Inhoan sitä aamulla pihalle kantamista ja illalla taas sisään kantoa. No eipä tänään ollut kuin muutama kymmenen orvokkiamppelia ja lisäksi laatikoita orvokintaimia. Ens viikolla onkin sitten enemmän kun on tuo äitienpäiväviikko. 

Selkäkin on jo valmiiksi sökönä niin mitä se sitten on ensi viikolla kaiken kantelun ja nostelun jäljiltä. Se on sitten sen ajan murhe ja onneksi burana on keksitty. Sitä on tänäänkin otettu ihan reilusti.

Päivä töissä meni nopeasti vaikka ihmeemmin ei asiakkaita käynnytkään. Kivointa oli mies joka tuli yllättäen ovesta sisään ja halusi joko satasen kimpun tai 50 kpl ruusuja. Tuollaisia asiakkaita kun on aika harvoin. Siis oikein joka kauppiaan unelmia. Sellaisia pitäisi vaan olla lisää. Mistäköhän löytyisi...

Mietittiin tänään kauppiaan kanssa tulevaa koulujen päätöspäivää ja sitä minkä takia ihmiset eivät nykyään vie valmistuneelle kun sen yhden ruusun tai maksimissaan viisi. Ennen oli tapana viedä vähintään se viisi ja lähimmäiset antoivat ainakin 10 pitkää ruusua. Näin ne ajat muuttuvat. 

Kuitenkaan ruusun hinta ei ole kummemmin muuttunut entisajoista, koska palkat kuitenkin ovat myös nousseet. Markka aikana ylioppilasruusu maksoi sen 25-30 markkaa ja jos se nyt 5 - 6 euroa niin ei nousua paljon ole (paitsi että hesan keskustan kaupoissa ruusu maksaa ainakin 7€).

Muutaman viikon päästä sit nähdään miten ruusuja tänä vuonna myydään. 

Pitää ekaksi hoitaa tämä tuleva äitienpäivä ruljanssi ja myydä purkkiruusuja sekä muita ruukkukukkia. Niitä ne äidit kuitenkin eniten saavat.

Voisiko äitille antaa phaleonopsiksen ulkokukan tilalle?

Tuntuu ihan maanantailta

Se on sitten taas normaali arkipäivä. Vappu on juhlittu rauhallisissa (jos ei teinikiukuttelua lasketa) merkeissä. Eilen vapunpäivänä käytiin kylillä vähän vapunpäivän meininkiä katsomassa ja terassilla yhdet ottamassa. Siinä se sitten menikin.

Ulkona oli kyllä hieno ilma pihatyöt ei vain kovinkaan kiinnostaneet. Väsäilin koivunrisuista makkaratekniikalla kranssia tai mitä lie spiraalia. Oksat vain loppuivat kesken, joten en siitä niin suurta saanut kuin olisin halunut ja tietenkin laiskuuttani en jaksanut lähteä risuja lisää hakemaan. Olen suunnitellut laittavani sen tuohon navetan ulkoseinälle koristeeksi. Aion siihen tehdä myös lisää juttuja luonnonmateriaaleista. Kunhan tuo ilma vain olisi sen verran lämmin, että ulkona viitsisi niitä väsätä. Ei viitsisi työhuonetta ihan kokonaan risuillakaan peittää, siivo on sitten niin kamala ja minä kun niin siitä siivoamisesta pidän.

Tänään suunnittelin ja pakko on toteuttaakin "taulunpohja". Päivät käy vähiin. Ystäväni kanssa kun pidetään kirjastolla näyttely toukokuun lopussa ja minunn työsuunnitelmat on ihan kesken.

Pohjan teen liimalevystä ja villalangasta. se onkin vielä sitten arvoitus miten kukat siihen kiinnitän. Mutta eiköhän sekin ajatus selkeydy kun työtä alkaa toteuttamaan. Toivottavasti ainakin.

Ja sitten pitäisi silittää koivuntuohta sileäksi jotta sitä saisi mukavasti ja helpommin liimailtua. Pitäisi vissiin vaan hankkia silitysrauta, kun luulen ettei tuo mies oikein tykkää jos tuolla meidän raudalla niitä silittelee. Pitää sitäkin miettiä. Ei ole vaan kirppikseltä löytynyt yhtään silitysrautaa vaikka kuinka olen etsinyt. Ehkä menen tohon paikalliseen halpahalliin katsomaan löytyiskö sieltä vaikka kympillä silitysrautaa. Nämä sitten ovatkin näitä tämän päivän suunnitelmia. Laitan näistä töistä kuvia tänne heti jos jotakin valmistuu =)

Tässä kuitenkin muutama kuva eiliseltä päivältä Suomen luonnosta ja sen ihmeellisyydestä

Tämä tintti taisi muuttaa meidän naapuriin kevään ja alkukesän ajaksi

Hauskaa Vappua...

... vai onko se niin hauska?? Meillä ainakin vietetään ihan perinteistä perheellisten vappua. Ollaan kotona ja syödään tippaleipiä ja pikamunkkeja. Siis ei kummempaa, mitä nyt yksi teini kiukuttelee kun haluaisi olla jossakin ihan muualla koko yön kuin kotosalla. Kyllä tämä vanhempana oleminen on niin ihanaa.

Viime viikolla olin kaksi päivää ihan oikeissa töissä, siis kukkakaupassa. Piti tehdä kimppuja ja vähän muutakin viikonlopuksi valmiiksi. Laitettiin jo silloin vähän vappuhärpäkkeitäkin niihin kimppuihin. 

Miltoniat vappukoristeissa

Ne kaksi päivää tuntuivat jotenkin tosi raskailta. En viissiin jaksaisi niitä asiakkaita, muuten olisi kivaa :)

Oonpa mä ilkeä... mutta kun joskus ne asiakkaat on niin rasittavia. Kertovat puoli elämäänsä. Meinaavat kai, että kukkakaupan myyjän tehtävä on toimia terapeuttina. No ehkä sitä itsekin sitten joskus vanhana käy kukkakaupassa juttelemassa ja kertomassa kuinka on nuorena sitä ja tätä tehnyt. Aina vain ei ole fiilistä keskustella ihmisten kanssa. Vai olenko valinnut väärän alan? Olisihan se ihanaa kun saisi tehdä vain kaikkea ihanaa kukista ja kasveista ajattelematta muita kukkakauppaan kuuluvia töitä. Niin ja jos ei tarvitsisi hintoja aatella aina ja joka päivä.

Tästä tullaankin taas tähän asiaan, että meillä suomessa kukkien hinnat ovat pilvissä. Kohta ei kenelläkään ole varaa kukkia ostaa jos hinnat nousevat tähän malliin miten ne nyt menevät. Asiakkaat ihmettelevät miksi esim. iso ja pitkä punainen ruusu maksaa 5 euroa. No jos kukkakauppias on ostanut sen tukkuliikkeeltä ja maksanut siitä noin 1,20 euroa ja siihen vielä 23% arvonlisäveroa niin sisäänosto hintaa kertyy. Sitten kun jokaisesta ruusupuntista (20kpl) menee noin 3 kpl roskiin niin kukkakauppias ei kuitenkaan saa hintaa kuin niistä 17 myyntikelpoisesta ruususta. Joten voidaan laskea kauppiaan maksaneen ruusuista 1,41€ + 23% arvonlisäveroa. Verollinen hinta on tällöin kauppiaalle noin 1,74€. Ja jotta kauppias pystyy kattamaan liiketoiminnasta aiheutuneet kulut ja omat palkkansa tulisi katekerroin olla 2,5 - 3.

Asiakkaat (eikä kyllä kaikki kauppiaatkaan) eivät ymmärrä että arvonlisävero on kulutusveroa joka veloitetaan asiakkaalta ja tilitetään verottajalle. Siis kauppias tilittää jokaisesta myymästään tuotteestaan valtiolle 23%, jonka on asiakkaaltaan veloittanyt. Jotenka kauppias tilittää valtiolle 5 euron ruususta veroa noin 90 senttiä. Niin että mitä siitä sitten kaupalle jääkään.... Ei paljon mitään.

Tämä on taas tätä minun ärsyyntymistä kun ihmiset valittelevat hintojen olevan niin kalliita. Ja tietty myyjä on aina se syyllinen kaikkeen :) 

Laitetaas tähän muutama kuva jotka ovat sellaisia missä ei ole rahaa tarvinnut ajatella kun joku on niitä väkertänyt

Kaarnaa...

Ihana ruusu sydän

Simpukasta tehty taulu