Ihanaa viikonloppua kaikille!

Se on sitten taas perjantai. Onneksi! Tuntuu että tämä viikko on ollut kovin pitkä. Johtuu varmaksi kolmen päivän työrupeamasta ja kuumuudesta.

Liikkeessä missä olen ollut töissä oli varmasti 35 astetta sisällä lämmintä. Sielä olo kuumuuden takia oli aivan tuskaa. Onneksi oli mukavia asiakkaita. Ei siis olleet kaiken maailman hörhöt liikkeellä :)

Oli mukavaa pitkästä aikaa tehdä tavallisille ihmisille normaaleja onnittelu ja vierailukimppuja.

Ei ollut surua eikä häitä, jotka olisivat asiakkaiden päät sekoittaneet.

Eilen oltiin koko perheen voimin katsomassa Lopen kesäteatterissa. Tänä vuonna vuorossa oli Elmo. 

Ei ollut kovin hyvä. Ei oikein sopinut kesäteatteriin. Vähän oli alakuloinen ja hidastempoinen. Tuli olo ettei näyttelijätkään tieneet mitä tehdä. Vaikka muuten olivat rooleihinsa eläytynee ja olivat varmasti parhaat henkilöt omiin rooleihinsa. No, tuli kuitenkin joka kesäinen "rutiini" suoritettua.

Huomenna pitäisi koko perheen lähteä 23-tunnin risteilylle. Ihan on kiva mennä, vaikkakin alkaa lapsikiintiö olla täynnä. Kauheeta noin sanoa, mutta niin se vaan on. En enää tällä erää jaksaisi koko aikaista marinaa ja valitusta. Jatkuvaa kinumista, että jonnekin pitäisi päästä. Minun on ainakin vaikea minnekää lähteä, koska en ole täydellistä lomaa viettänyt ja huomenna ennen lähtöä on vielä hautajaisiin meno. Toivon kovasti lapsien kasvavan ja pystyvän itsenäisesti liikkumaan. Tai kyllä täällä jo kaksi tai oikeastaan kolme on jotka näin pystyvät tekemään. Eräs heistä vaan on niin arka ettei uskalla bussilla liikkua. Joten joudutaan kuskaamaan. On toki niikin, ettei täällä maalla bussit kovin hyvin kulje. Viimeinen bussi meille tulee klo 19.40 eli ei siinä oikein voi kuuden leffaan mennä ja tulla bussilla kotiin. Minä olen kuitenkin itse valinnut elämisen täällä, niin kai se kuuluu alaikäisiä lapsia kuskata. Vaikkei aina huvittaisi. Tää on tätä vanhemman elämää.

Huomenna pääsee vuorokaudeksi rentoutumaan, toivon niin. Ensin vain pitää jaksaa automatka Turkuun... Onneksi kestää vain kaksi tuntia.

Nauttikaa auringosta nämä viimeiset päivät ennen koulujen alkua.

Olisiko tässä morsiamenkoriste loppukesän morsiammille?

Aurinkoista viikon alkua!

Aika on kulunut kuin siivillä viimeiset kaksi viikkoa. Blogi on jäänyt ihan paitsioon. Osa syy tähän on ukonilma ja salaman iskeminen modeemiin, tietenkään vieläkään ei ole uutta hankittu. 

Olen nauttinut ihanista ukkosista, vaikka maalla asuvana harmittaa ainainen pelko sähkölaitteiden hajoamisesta. Onneksi sähköt sentään korjataan ensimmäisten joukossa, kuulutaanhan me siihen kylän parempaan sähkömuuntajaan. Meillä kun ei tule edes vettä jos ei ole sähköjä.

Työ on vienyt arvokasta vapaa-aikaani turhan paljon. Oli toki melkein viikon "loma" kaikesta työstä. Kukkakaupoissa on nyt ollut kiirettä, koska niin moni liike on suljettu painottuu myynti muutamiin liikkeisiin. Ja tietenkin näiden mielettömien helteiden takia on surusidonta lisääntynyt. Vanhuksia ja huonokuntoisia on nämä helteet koetelleet kovimmin. Toisen suru on toisen onni. Onhan se tavallaan ilkeää ajattella kukkakauppa yrittäjien hyötyvän ihmisen kuolemasta, mutta näin se vaan menee.

Viime viikolla olisi minun tilasommittelunnäytön täydennys ollut, mutta migreenistä kärsivänä en sinne päässyt. Vietin sen päivän sitten terveyskeskuksessa lääketokkurassa. Onneksi minun pitäisi päästä toiste täydennys tekemään. Harmitti vain kun olin kaikin puolin asiaan valmistautunut. Nyt saa jännittää toistamiseen. Hyvä puoli tietenkin on lisääntynyt harjoitteluaika.

Nyt on aika ryhtyä työntekoon ja päivästä nauttimiseen.

Viime kesän kesäkimppu

Mukavaa tiistaipäivää!

Päivä on taas illaksi vaihtunut, niin kuin joka päivä tapahtuu.

Ei ole tänään kyllä mitään saanut aikaiseksi. Pelkkiä ajatuksia ja suunnitelmia. Ne kaikki kun saisi toteutetuksi. Pitäisi nyt ihan kunnolla täysi päiväisesti tehdä tilasommittelun näytön täydennystehtäviä. Ei ole kuin kaksi viikkoa aikaa ja tehtävät on ihan alkutekijöissä. Jospa vielä tänään tekisi jotain sen eteen...

Kävin tänään ystävälläni katsastamassa hänen uudet kanat sekä kukon ja ihanat pienet kissanpennut. Tuli ihan eläinvauvakuume. Kukko oli komea ja kanat olivat hmm.. kanoja :=) Munivat kuulema todella paljon vaikkei niitä ole kuin seitsemän. Siinä perheessä sitten syödään kananmunia reilusti. Vanhat kanat olivat kuulema ensiksi nokka pystyssä kävelleet kanalasta ulos, sen näköisenä etteivät ainakaan samaan tilaan uusien tulokkaiden kanssa jää. Olivat nyt kuitenkin jo sopeutuneet tilanteeseen. Kyllä ne eläimetkin osaavat tunteensa näyttää.

Vähän tuli huono kuva, kun puhelimella kuvasin, mutta kyllä kukon komeuden tästä näkee.

Kotiin tultua oli pakko syötävää tehdä. Päätin pitkästä aikaa tehdä vuohenjuustosta lämpimiä voileipiä ja salaattia. Hyviä tuli, ainakin maistuivat hyvältä. Laitanpa tähän ohjeen ja kuvan leivistä. 

Tarvikkeet:

Leipää esim. patonkia tai paahtoleipää

(Öljyä)

Pestoa

Aurinkokuivattuja tomaatteja

Vuohenjuustoa

Lisäksi:

Salaatin lehtiä

Tomaattia

Halkaise patonki. Halutessasi voit levittää hieman öljyä leivän päälle. Voitele leivät pestolla ja laita päälle pilkotut aurinkokuivatut tomaatit. Lopuksi päälle vuohenjuustoa haluamasi määrä.

Paista 200 asteessa noin 10 minuuttia

Tarjoa salaatin ja tomaatin kanssa.

Tämän näköisiä niistä tuli tällä kertaa

Tälläinen oli päivä tähän saakka ties mitä vielä ehtii tekemään.

Tulihan se sade ja ukkonen sieltä vihdoinkin

Kivaa kun lopulta tuli sadetta ja ukkosta! Ukkonen varsinkin on mahtava sääilmiö. Sataa olisi saanut enemmän, jotta ilma olisi raikastunut oikein kunnolla. Mutta aina ei voi kaikkea saada.

Töissä oloa lukuun ottamatta en ole mitään saanut aikaiseksi tänä päivänä. Pitäisi tehdä niin kaikkea... ykkoösenä olisi tilasommittelunäytön täydennykset. En vaan saa aikaiseksi. Ja keinukin pitäisi mennä hiomaan. Olivaan räksä käynyt siihan marjap....vetäsemään uusille laudoille. Tietenkään niitä ei ollut vielä millään suojattu, joten taitaa joutua hiomaan sinertävät jälket pois siitä. 

Pellolle täytyisi mennä katsomaan, joko nukkapähkämöt kukkivat. Ja jos kukinta on alkamassa täytyy ne koittaa leikkokukiksi jonnekin myydä. Siis tekemistä riittää, 

Miksi ihmisen pitää aina keksiä itselleen niin kovin paljon hommia? Ihmettelen sitä niin usein... 

Jospa sitä nyt repäisisi itsestään niin paljon, että alkaisi jotakin tekemään.

Katseli  valokuvia tietokoneelta ja löysin taas tämän ihanan lehmä kuvan. Oikeastaan nämä ovat vuoden ikäisiä sonneja, jotka juuri on erotettu emoistaan. Ammuvat niin kovin kovasti äitiensä perään. Äideillä vaan on juuri syntyneet uudet vasikat. On tämä luonto niin rankkaa ja surullistakin.

Voisiko olla pikkasen viileämpää??

Hiki on valunut ja kuumuus on uuvuttanut aivan täysin. Osan päivästä töissä vietin kukkahommia tehden. Kaupassa on kaksi suurta ikkunaa, joihin tietenkin aurinko melkein koko päivän paistaa. Kuumaa siis oli. Kävi kuitenkin asiakkaita, joten päivä meni nopeasti.

Työpäivän loputtua S-marketin edestä hakemaan mansikoita ja sitten kotiin leipomaan kakkupohja täytekakkua varten. Kotona keittiössä ei sitten ollutkaan kuin +26,9 astetta lämpöä ja kun uunin laittoi päälle nousi lämpö heti pari astetta kuumemmaksi. Sain kuitenkin pohjan tehtyä. 

Tein gluteenittomana tämän leivonnaisen. Muuta en sokerikakkupohjasta muuttanut, kuin vaihdoin vehnäjauhot perunajauhoihin. En oikei tykkää leipoa gluteenittomilla jauhoseoksilla. Yksinkertaisesti en saa koskaan niillä jauhoilla mitään onnistumaan.

Kakkupohja onnistui hyvin, nousi hyvin ja näytti hienolta. Leikatessa kävi sitten niin kuin melko usein, alkoi murentua. En ole vielä keksinyt konstia millä teen gluteenittoman pohjan joka ei hajoa käsiin.

Hyvää se kuitenkin oli! 

Vieraille kelpasi hyvin nimipäiväkakuksi mansikkakakku, Se on vähän kuin perinne meidän perheessä, että 2. heinäkuuta tulee tarjota mansikkakakkua jos nimipäiväkahveille joku on tulossa. Yleensä laitan väliin mansikoiden lisäksi hieman mangososetta, se sopii hyvin mansikan kanssa käytettäväksi. Kannattaa kokeilla. Nyt kuitenkin tein mansikkarahkan kakun täytteeksi. Rahkana käytin (Valion?) sitruunarahkaa. Sopi tosi hyvin kakun väliin, antoi pienen kirpeyden muuten makeaan kakkuun. 

Päälle sitten tulikin mansikoita ja kermaa reilusti molempia :)

Laitan tähän ohjeen millä kakun tein.

Kakkupohja gluteenittomana:

5 kpl kananmunia

lasillinen sokeria

vajaa lasillinen perunajauhoja

1 tl leivinjauhetta

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Yhdistä perunajauhot ja leivinjauhe. Sekoita ne varovasti käännellen vaahtoon. Paista vähän alle 200 asteessa noin 35 - 40 minuuttia.

Tämän näköinen tuli minun kakusta. Ei todellakaan mikään taidon näyte. Voisi melkeinpä sanoa, ettei mennyt ihan kuin Stromsössä :=)

Työtä, työtä ja taas työtä

Menee taas koko viikonloppu työtä tehden ja kuuma on. Tänään kaupassa oli varmasti kuumempaa kuin ulkona. Hiki valui ja oli ärtynyt olo koko työajan. Ei kyllä asiakkaatkaan tuntuneet kaikista parhaimmillaan olla...

Ennen töihin menoa käväisin meidän lähettyvillä olevassa aivan ihanassa Savi-Heinä puodissa. Siellä myydään keramiikkaa, lahjatavaraa ja runsaasti askartelutarvikkeita. Ostin hieman eri värisiä kartonkeja kasvi-istutus astian päällystystä varten. Pitää yrittää viikonlopun aikana kokeilemaan miltä ne näyttävät laminoinnin jälkeen istutusastin pinnassa.
Tarttui sieltä Savi-Heinäpuodista kyllä matkaan muutama askarteluvätikin ja kullan värinen leimasintyyny. Jos vaikka innostuisi niistä jotakin tekemään. Siellä oli taas kaikkea niin kivaa, että tuli oikein innostus kokeilla kaiken näköistä. Nyt kuitenkin kaikki vapaa-aika pitäisi käyttää näyttötyöni harjoittelemiseen ja tekemiseen. Tuntuu ettei aikaa ole ikinä mihinkään. Voisi tietty jättää fb:n ja muut selailut vähemmälle, niin olisi aikaa tehdä jotain järkevää.
Huomenna pitäisi leipoa täytekakku nimpparivieraita varten. Sekin pitää tehdä gluteenittomana. Tällä kertaa taidan korvata vehnäjauhot pelkästään perunajauholla. Siitä tulee hieman "hötömpää" pelkällä perunajauholla, mutta se on kaikista helpoin juttu. Ajattelin tehdä mansikkakakun kun on mansikka-aika parhaimmillaan. On vaan kovin kuuma, että saas nähdä kuinka kerma kestää kakun päällä. Varsinkin kun pitää olla laktoositonta, niin se tuntuu sulavan aina muutenkin. Pitää ehkä laittaa rahkaa sekaan, jos sitten pysyisi parempana. Katsotaan millaisella fiiliksellä huomenna kakkua kuoruttaessa olen, se ratkaisee kaiken :)
Muut tarjottavat taitavatkin sitten tulla suoraan kaupan hyllyltä ja pakastimesta. Enpä usko sen ketään haittaavan vaikka ei kaikki emännän tekemää olekaan.

Laitanpa tähän nyt kuvan keinusta, jonka istuinlaudat vaihdettiin lainatyttären kanssa. Hieman on vinoon sirklattu ja on vähän eri pituisikin, mutta turvallista siinä on nyt istua. Ei mene ainakaan takapuoli lautojen läpi.

Löytyipä pihalta vielä mukavasti kuihtumisen aloittanut päivänkakkara, 

joka kuitenkin on kovin kovin kaunista katseltavaa.