Viikonloppu aluillaan, mutta eipä se pahemmin varmaan arkipäivistä eroa. Olisi kiva jos saisi vaikka puolille päivin nukkua tai edes löhöillä sängyssä. Selkä vain on taas vaivannut niin kovin, että tuskin onnistuu vaikka muuten ehkä mahdollista olisikin. Taas olen kovasti miettinyt miksi mua juuri on pitänyt kaikilla reumasairauksilla "rangaista". Toisaalta kaikkeen tottuu, vaikka kipu vieraassa paikassa on aina aluksi tosi kovaa. Tai se tuntuu siltä vaikkei ehkä olisikaan sen kovempaa kuin aiemmin. Sanoinkin jo miehelle, että joutuu kohta jäämään omaishoitajaksi hoitamaan minua. Hymähteli vaan. En kyllä halua olla kenenkään riesana tulevaisuudessakaan on vaan tosi asia ettei nämä kivut ym. tästä helpotukkaan. Tiedän kyllä, että enemmän pitäisi liikkua ja venytellä, niin ja painoa saada pienemmäksi. Nyt päätinkin nuo yhdet hormoonit lopettaa, jotka endometrioosiin on määrätty, koska sen jälkeen painoa on kertynyt lisää ihan hirmuisesti. Oikein ahdistaa ja yököttää katsoa itseä peilistä. Mietin vain kuinka olen voinutkin lihoa näin isoksi! Katotaan nyt laskeeko paino, kun noiden lääkkeiden syömisen lopetan. Tietenkin se tietää, että alavatsakivut taas alkavat kovempana. Mutta kestän paremmin ne kivut, kuin että katson itsenä peilistä etoen. 

Kun tunnen itseni ällöttäväksi, niin samalla masennun ja sitten en enään pystykään mitään tekemään. Mikä sitten on parempi? Sitä en tiedä muuta kuin omalta osaltani. Viimeksi kun jostain lääkkeestä lihoin, niin lääkkeen lopetettuani paino tippui nopeasti muutamia kiloja. Ei kuitenkaan enään siihen mitä lääkkeen aloittaessa oli ollut. Mutta parempi sekin kuin ei mitään. Kylläpä mä taas valitan itsestäni ja omasta surkeudestani. Enpä ole tainut ennen näin itsestäni valittaa, kerta se on ensimmäinenkin. 

Kyllä tänään edes jotain mukavaakin on tapahtunut. Oli tosi mukava olla ystävällä kahvilla aamupäivällä. Muistelin aamulla mitä mun pitää ottaa mukaan hänelle viemisiksi. Muistin, että hevosille omenoita, kananmuna kennot ja koiran karva. No tietenkin koiran karvat jäi kotiin. Nyt tietenkin tulee ihmetystä koiran karvoista. Pakko täsmentää, että hän kehrää niistä lankaa villan kanssa ja ehkä kananmunan kennot ihmetyttävät myös. Hänellä on kanoja, niin niiden munille tarvitsee kennoja. 

Menin sitten kyllä myös muutamaksi tunniksi töihin, koska ne eivät todellakaan tukulla lopu. Meillä on siellä ensi kuun 26. päivä syyshäppeningi, mutta kaikki on vielä melko kesken. Toisaalta se on meille aika normaalia. Joutuu tässä kuitenkin vauhtia pistämään, jotta kaiken saa valmiiksi. On tosi mukavaa kun sain jo kesällä sovittua, että floristimestari Niina Minkkinen tulee pitämään kukkasidonta demoa. Saa taas ihania ideoita ja katsella kauniita töitä. Niinahan on parhaiten menestynyt suomalainen kukkasidonnan Euroopan mestaruuskilpailuista. Hän saavutti toisen sijan vuonna 2011. Muutenkin hän on tosi mukava ja hyvä tyyppi. Ainakin on omaa osaamistaan maailmalle viennyt. 

Sovittiin, ettei häppeningi päivänä ole sidontademoissa mitään selvää teemaa. Hän siis tulee tekemään kaikenlaisia töitä meidän yrityksen tuotteita käyttäen.

Kuva on Dutch creationinsin sivuilta

Tämä on niin ihana morsiuskimppu minkä hän EM:ssä teki.

Ai niin melkein unohdin lankapallot, mistä edellisessä postauksessa kirjoittelin. Kokeilinpa nyt tehdä niitä. Novitan mohair-langasta oli helppo tehdä, mutta lopputulos ei kauhean siisti ollut. Puuvilla narusta oli hankalampaa, mutta uskon lopputuloksesta tulevan hyvä. En ole vielä ottanut ilmapalloa pois lankapallon sisältä, niin en ihan tiedä millainen tulee. Joten tähän en vielä kuvia valmiista palloista saa. Laitanpa kuitenkin kuvat, kun olivat kuivumassa.

Taidanpa nyt laittaa tämän koneen kiinni ja mennä nukkumaan. Oikeastaan hetki sängyssä telkkaria katsomaan ja sitten nukkumattia tapaamaan.

Hyvää yötä ja huomenta!

Onpas sitten tämäkin päivä mennyt kuin siivillä. 

Mihin ihmeeseen nämä päivät katoavat? 

Tuntuu ettei nykyään ehdi mitään tekemään kun jo tulee ilta ja sitten pitää mennä nukkumaan. Totta kyllä on, että jos jättäisi tuon naamakirjan katselemisen (lue pelaamisen) vähemmälle voisi senkin ajan käyttää johonkin viisaanpaa.

Kyllä se on kumma kun nykyään on pakko päästä ainakin kerran päivässä katsomaan mitä facebookissa tapahtuu. Jos ei koneelle pääse, niin ainakin puhelimella on pakko sinne mennä. On tämä maailma mennyt niin kummalliseksi, tuntuu kuin lähes jokainen olisi hyvin riippuvainen tuosta edellä mainutusta yhteisömediasta. Kuinka me olemmekaan pärjänneet aiemmin, kun ei facebookia ollut? Mitenköhän ennen pystyttiin pitämään ystävyyssuhteita yllä kun ei tuollaisia yhteisöjä ja kännykkää ollut. Nykyään on pakko päivittää fb tilaa ja olla koko ajan tavoitettavissa. 

Nykyään ei enään olla ystävien kanssa kasvokkain yhteydessä niin paljoa. Enemmän chattaillaan ja kännykässä puhutaan. Kaikki ovat muka niin kiireisiä. Senkin ajan mitä netissä roikkuu voisi käyttää ystävien tapaamiseen, mutta ei on niin paljon helpompaa olla omalla kotisohvalla ja katsoa telkkaria sekä surffata netissä samalla kun puhuu ystävän kanssa puhelimessa. Tai toinen paikka missä voidaan ystävän kanssa jutella kännykässä on auto. Minkä ihmeen takia ei voida enään keskittyä yhteen asiaan kerrallaan? Aina pitää olla monta asiaa vireillä samalla kertaa. Nytkin kun kirjoitan tätä tekstiä niin minulla on telkkari auki jota muka seuraan. Sen lisäksi facebook, jossa chattaan kahden kaverin kanssa. En muutamia vuosia sitten olisi voinut kuvitellakaan tekeväni näin. 

Miksi tämä ihmiselämä onkin mennyt tälläiseksi? Vaatiiko nykymaailma tälläistä? Ei taida tähän selkeää vastausta ollaa, ainakaan minulla....

Minulla on kovasti ollut suunnitelmissa tehdä sellainen lankapallo, joka tehdään ilmapallon päälle. Puhalletaan ilmapallo, laitetaan sen päälle kelmua, laimennetaan hieman erikeeperiä vedellä ja aletaan pyörittelemään lankaa pallon ympäri ja tietty liimaa koko ajan mukaan läträtään, jotta lanka pysyy kiinni. Kun on tarpeeksi villa tai vastaavaa lankaa tai paperinarua (jos paperinarua käyttää kannattaa se ekaksi kostuttaa, niin on helpommin työstettävissä) siihen pyörittänyt ja liimannut, niin sitten jätetään kuivumaan. Ja kun on kuivunut niin puhkaistaan ilmapallo ja otetaan se pois lankapallon sisältä. 

Toivottavasti pallon lopputulos on edes vähän tuollainen kun kuvassa oleva. 

Suunnittelin kyllä tekeväni viininpunaisen tai useammankin niin saisi sitten jouluna laittaa niitä koristeeksi kotiin.

Tämän päivän kirjoitukset olivat nyt tässä. 

Toivotan hyvää illan jatkoa kaikille!

Väsyttää....

Viikko on lopuillaan ja väsymys painaa päälle enemmän kuin  pitkään aikaan. Tuntuu, että on ollut todella rankkaa vaikka ihan normaalia kouluaika arkea tämä on. Maanantai oli maanantai, saamatonta ja ei niin saamatonta. Koulujuttuja joutui valmistelemaan ja joitan asiaoitakin hoitaa piti. Sain sentään jotakin tuotekehittelytehtävän tekstiä kirjoitettua, mutta siinä se taisi olla. Tiistai ja keskiviikko olikin sitten opiskelua morsiuskimpun merkeissä. Oli tekniikka harjoitusta ja mietintää mahdollisista materiaaleista, joita sidonnannäytössä käyttäisin. Mukavaa oli vaikka välillä oli tylsää. Tuntui ettei asiat edistyneet tarpeeksi nopeasti. Ensiksi tiistaina joutui odottamaan kukkia puoli päivää, mitä siinä sitten teet? Ketjutat helmiä. Ei niitäkään niin paljoa tarvitse, että useampi tunti kuluisi. Kyllä siinä sitten jotain ruusun- ja aronian marjoja myös ketjutin. Niin ja koriste-omenoita. Ne omenat olivat kyllä ihanat, koska niissä oli sellanen ihana kiiltävä ja vahamaisen näköinen pinta. Kaikenlaisia omenoita on aivan mielettömän ihania näin loppukesästä käyttää sidontatöissä. Tykkään kovasti. 

Kuva on vähän huono, koska puhelimella sen nappasin. Mutta näkee edes vähän minkälaista olen räveltänyt. Materiaalithan tässä on aivan vääränlaiset. Ei vain ollut sellaista materiaalia koululla mikä olisi tälläiseen korumaiseen työhön sopinut oikein hyvin.

Torstai olikin sitten ei toivoa täynnä vaan tavallista työtä ja koti-arkea. Ei olisi mitenkään jaksanut lapsia, kaikilla tuntui niin kovin kovasti olevan asiaa. Ja kun migreenikin meinasi iskeä päälle. Onneksi pysyi kuitenkin poissa, ei tarvinnut koittaa tehdä pimeää, hiljaista ja viileää huonetta. Ainakin hiljaisuus on meillä tyttöjen ollessa paikalla todella harvinaista herkkua. 

On niin hassua, että on vasta elokuun loppu ja jo pitää tukulla laittaa joulutavarat esiin. Tänään sitten laittelin glitteri tähtitikkuja hyllyyn ja huomenna jatkuu. Varmasti olen jo joulutilpehööreihin kyllästynyt ennen marraskuuta. Tuleehan tietenkin kohta jo vähittäiskauppoihinkin ensimmäiset joulutavarat kuluttajille myyntiin. Pakko se on uskoa ettei ole kuin neljä kuukautta jouluun. Olenhan minäkin jo sopinut minne menen joulun alusajaksi töihin. Kauheeta, sillon joutuu olemaan monta päivää peräkkäin töissä. 

Tässä kuvassa yksi esimerkki glitteritähdistä mitä hyllyyn laitoin. Näitäkin on ainakin kuutta seitsemään väriä. Jouluna nämä tähdet on kyllä tosi kivoja kukkakimpuissa käyttää kun tuollaisia littanoita, eikä mitään pysty tähtiä joita ne yleensä ovat.

Huomenna kun vielä jaksaa töissä olla niin sitten saa viikonlopun olla vapaalla ja ilmeisesti ei mitään tarvitse tehdä jos ei halua. Tänään vielä päivän viimeiset särkylääkkeet naamaan ja sitten nukkumaan. 

Hyvää yötä ja Huomenta!

Elämää elokuussa

Se on sitten elokuun puoliväli eikä kesää ole vielä kuulunut. Mitä nyt ne muutamat hellepäivät ovat näyttäneet millaista kesä voisi olla. Tietenkin kun lapsilla alkoi koulu muuttui ilmakin lämpimämmäksi. Eilen taidettiin jossain päin Suomea hellerajakin rikkoa. 

Huomenna pitäisi taas vaihteeksi töihin mennä, mutta saapas nähdä mitä siitä tulee kun käsi on paketissa eikä sitä rasittaa saisi. Toisaalta ei tämä vika kuitenkaan parane vaikka kuinka sitä lepuuttaisin. Tietenkin kipu helpottaisi. Maanantain kun töissä olin kyllä tuli itkusilmään kukkakimppua tehdessä. Jos huomenna käy samalla lailla, niin kai se sitten on uskottava ettei tällä vasemmalla kädellä tehdä nyt mitään. Olisi ollut koulua eilinen ja tämä päivä ja tietenkin kimppuharjoittelua. No minähän en sitten sinne voinut mennä. En kyllä oikein muutakaan siellä olisi voinut tehdä näillä turvonneilla ja tärisevillä nakkisormilla.

Koiran kanssa käytiin pienellä metsälenkillä ja samalla katselin löytyisikö kanttarelleja. Löytyihän niitä hieman, mutta yllätys yllätys ensimmäiset suppilovahverot ja mustat torvisienet olivat nousseet maan uumenista. Kohta siis pääsee niitäkin keräämään. On kyllä vielä viime vuotisiakin jäljellä. Sienestys vain on niin mukavaa ja rentouttavaa.

Ensi viikolla olisi sitten taas opiskelua tiedossa ja seppeleen harjoittelua. Saas nähdä miten käsi kestää... Ennen ensi tiistaita pitäisi olla "miljoona" pajutikkua pätkittynä, jotta voi seppelettä edes harjoitella. Kokeilen tehdä seppelepohjan pajun pätkistä, jonka sitten kukitan keltasävyisillä kukilla. Ei ole meinaan enään kovin pitkää aikaan tulevaan sidonnannäyttöön. On siis tosissaan aloitettava harjoittelemaan kaikkia töitä jos meinaan läpi näyttötutkinnosta päästä. Ja sitten on vielä ne ennakkotehtävät... Onneksi on edes jotain ajatusta jostakin asiasta. Ainakin toistaiseksi.

Taidanpa lopettaa kirjoittamisen tältä erää, kun tämä vasen käsi ei pidä tästä tietokoneen naputtelemisesta.

Vielä yksi kuva ja sitten palaan asiaan myöhemmin.

Tämän tuohitötterön tein toukokuussa 2012 kukkasidontanäyttelyyn Riihimäen kirjastoon

Aurinko paistaa kauniisti ulkona ja vaikka tuulee on ilma lämmin. Suunnitelmissa on koko päivän ollut mennä keräämään kypsät vadelmat pois pensaista, mutta en vain saa itseäni ulos ovesta kulho kädessä. Koiran kanssa sentään olen käynyt ulkona. Onneksi on vielä päivää jäljellä...

Alku viikko meni Fiskarsissa assaroimassa floristimestarien tilasommittelunnäytössä. Mukavaa oli ja upeita töitä tuli. Jokainen heistä parhaansa antoi. Harmillisesti ihan kaikki eivät suoraan läpi päässeet. Toivoa kuitenkin vielä on. Jokainen toteutti suunnittelemansa tilateokset sekä kasvi-istutukset. Kasvi-istutukset on nähtävillä Fiskarsissa elokuun loppuun asti. Ehdottomasti kannattaisi mennä katsomaan! Minulle kun aina kaikkea sattuu, niin kyykäärme sitten onnistui minua tiistaina puraisemaan. Ja minä tyttöhän en niin vain lääkäriin mene ja kun peerjantaina vasta menin niin sain kyllä huutia sekä hoitajalta että lääkäriltä. En ymmärrä miksi pitäisi mennä terveyskeskuksia täyttämään jos mitään suuren suuria oireita ei tule. Ei ennenkään joka asiasta lääkärissä juostu. Tietenkin jos olisi tullut hengenahdistusta sun muita vakavia oireita olisin lääkäriin lähtenyt, mutta ilman vikoja en minnekään lähde. Ehkä tyhmyyttä ja itsepäisyyttä. Toisaalta yöpymispaikasta olisi ollut matkaa lähimpään lääkäriin melkoisesti. No joka tapauksesta kyynpuremasta on nyt selvitty. 

Moneen vuoteen en ollut Fiskarsissa käynytkään ja taas se hurmasi minut kauneudellaan. En kyllä kaikkia taideteoksia, joita sielä esillä ulkotiloissa on, niin en kerta kaikkiaan ymmärrä. Oli kyllä yksi erittäin hauska taideteos. Mosaiikkipaloista tehtyjä laattoja jotka olivat upotettu nurmikkoon. 

Marja Kolun tekemä Älä kuseta naapuria teos.

Tämä oli mun mielestä hauska. Turisteja sielä oli melkoisesti ja koko ajan tuli lisää. Mutta kun kello tuli viisi, niin paikka hiljeni kokonaan. Turistit katosivat ja kaupat sekä museot alkoivat sulkea oviaan. Ainoa huonopuoli näissä turistipaikoissa on aina hintataso. Kallista oli käydä kahvilla tai syömässä. Toisaalta sen ymmärtääkin, koska talvellahan Fiskarsissakaan ei juuri mitään tapahdu. Niin joutuvat kauppiaat tuloksen kesän aikana tekemään. Liikkeet olivat täynnä ihania käsin tehtyjä tavaroita. Mieli olisi tehnyt hankkia vaikka mitä, mutta mitään ei kuitenkaan jäänyt kotiin vietäväksi. Ideoita kyllä tuli mitä voisi itsekin toteuttaa tai millaisin pienin muutoksin saisi kivoja juttuja aikaiseksi omiin töihin.

Nyt ilmeisesti pitäisi alkaa omia töitä tekemään, koska huomenna ja maanantaina onkin taas töihin meno aika. Ja pitäisi saada tehtyä omaan sidonnannäyttöön suunnitelmia sekä aloittaa portfolioiden tekoa. Tänään kuitenkin on vuorossa vadelmat sekä viinimarjat ja illemmalla ehkä hieman kultaistaleikkausta. Taidan siis suunnata askeleet kohti marjapuskia