Se on taas lauantai

On kyllä mukavaa kun on lauantai vaikka huomenna onkin työpäivä. Onneksi lyhyt, luulisin.

Viikolla  on töitä taas tehty urakalla. Tukulla on joulukamaa laitettu hyllyyn oikein urakalla ja vielä on paljon laittamatta. On kaiken maailman tikkuja glitterillä ja ilman, perhosta ja tähteä. Tuntuu niin hölmöltä ajatella joulua jo nyt, mutta kun kauppiaat tarvitsee jo kohta joulun tavarat mitä aikovat käyttää koristeena ja mitkä tulee suoraan kuluttajalle myyntiin. Minuun ei kyllä ole mikään tavara iskenyt. Ainoa mikä vaikuttaa kivalta on musta lasimaljakko hopeisella jalalla. Ehkä sellaisen kotiin ostankin. Tänään sit kun "oikeista töistä" pääsin piti mennä omaa kuorma-autoa siivoamaan ja kuntoon laittamaan. Rullakot ja muuta kamaa oli pois sieltä, kun etuseinä kopista halkesi ja auto oli sit seinä korjauksessa. Oli sit hiomapölyä aikalailla. Kaikki paikat oli ihan pölyssä siis tavarat mitkä siel oli jne. Kaikki sai pyyhkiä. Huomenna sit homma jatkuu koska maanantaina pitäisi ajoon lähteä. Alkaa pikku hiljaa ärsyttämään tämä jatkuva työn teko, kun tunteja viikossa tulee pikkasen liikaa.. No pitää vissiin alkaa töista kieltäytymään ja ajattelemaan itseään. Ei enää kohta meinaas jaksa.

Olen innostunut ajatuksesta tehdä kortteja ja saippuaa. Ostelin 3D kuvia, joita olen sitten askarrellut valmiiksi kuviksi. Niistä en kuitenkaan ole yhtään valmista korttia tehnyt. Askartelin tuossa äsken pari korttia. Meidän tytöt tykkäsi niistä, mutta mutta itse en oikee tiedä onko kivoja vai ei.

Ja sit niistä saippuoista, niihinkin jo löytyy materiaalit. En kyllä itse saippuamassaa ala tekemään. Ostin valmista massaa Lahtisen vahavalimosta, siitä nyt pitäisi sit värillä ja tuoksulla tehdä omanlaisia saippuoita. Meillä kotona ei vaan olla kauhean innostuneita, että keittiössä niitä tekisin. Jos nyt saisi sen työhuoneen jotenkin kuntoon ja pian. Mutta ehkä kuitenkin vaivihkaa kotikeittiössä niitä kokeilen tehdä :)

Pistämpä tähän kuvat korteista.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Pitkästä aikaa täällä

Aika on taas kulunut niin hirmu nopeaan. Miten nämä päivät, viikot ja kuukaudet voivat mennä näin nopeasti? Kun mietin viimeistä kuukautta tulee tunne etten mitään ole tehnyt tai mitään ei ole tapahtunut. Kuitenkin asiaa tarkemmin ajatellen löytyy jostain mielen syvyyksistä jotakin mitä olen tehnyt. Yksi tärkeimmistä asioista oli se, että pääsin läpi tilasommittelun näyttötutkinnosta. Miettiessäni mitä muuta on tapahtunut en juuri muista perheen kanssa vietettyä aikaa. Koti-elämä siis on pysynyt samanlaisena.  Mitä nyt tytöt meinaa viedä minut hulluuden partaalle. Miten onnellista ja ihanaa onkin olla teini-ikäisten äiti ja vara-äiti. Kaikesta kinataan ja mökötetään jos asiat eivät heidän laillaan mene. Todella rasittavaa. On se kumma kun lapset ovat pieni toivoo heidän kasvavan ja kun he kasvavat toivoisi heidän edelleen olla pieniä kilttejä lapsia. En kyllä taida olla ainut ihminen maan päällä joka tuota kummastelee.

Teinien lisäksi on se hankala lapsukainen joka nuoresta iästään huolimatta aiheuttaa riitoja kaikkien kesken. Hän saa niin tytöt kuin meidät aikuiset hulluuden partaalle. Mietinkin usein ja joskus olen ääneen sanonut minun tekemän diagnoosin hänestä, mutta kun vanhemmat ovat erimieltä asiasta niin mitäpä minä ulkopuolisena voin asialle tehdä. Pakko vain elää sen asian kanssa. 

Töissä on tullu oltua niin paljon, että alkaa pään hajoaminen olla todella lähellä. Taas olen todennut ettei mielenterveyteni kestä näin suurta työ määrää. Toisaalta kun asiaa ajattelee voisin itse osasta työstä kieltäytyä, mutta kun en osaa... Tälläkin viikolla olen ollut kaksi päivää reissutöissä, yhden päivän kukkakaupassa ja kaksi päivää tukulla töissä. Tarkoitus olisi mennä vielä huomenna ja sunnuntaina, selkä vain on niin kipeä ettei taida tämän viikonlopun töistä tulla mitään. "Normaali ihminen" tekee 37,5 tuntia viikossa on minulla viidessä päivässä tullut 46 tuntia, joten mikäs ihme se on toisaalta on että alkaa stressi painaa. Onneksi ensi viikko pitäisi olla helpompi.

Sienestämässä on tullut käytyä. On löytynyt vaikka mitä sieniä ja kaikenlaista luonnon materiaalia mitä voisi käyttää elävien materiaalien sekä kranssien teossa. Sienet olen kuivannut, mutta muusta materiaalista en sitten mitään ole tehnytkään.

Totesin punaisten kärpässienten olevan tosi kauniita, varsinkin kun ne kasvavat ryppäänä ja ovat eri kasvuvaiheissa. Niistä on ollut pakko ottaa muutama valokuva. Kameraa en tietenkää ole muistanut ottaa mukaan mutta onneksi nyky puhelimissa on kamerat joilla saa edes jonkinlaisia kuvia otettua. Taidankin tähän loppuun laittaa pari kärpässieni kuvaa.

Mukavaa perjantai-illan jatkoa kaikille!