Ja taas huomenna on maanantai

Tänään onneksi on vielä hieman viikonloppua jäljellä. Tietenkin viikonloppu on kulunut töissä, niin kuin monet edellisetkin viikonloput. Tänään juuri mietin, kannattaako itse yrittäjänä tehdä kaikki viikonloput itse. Rahallisesti juu, mutta henkisesti ei. Oma henkinen pääoma on niin tärkeä, että taidan alkaa pitämään kuukaudessa yhden sunnuntain vapaana. Se omistettu vain minulle itselleni! Asia vielä vaatii hieman ajattelua tai oikeammin tietynlaista asennoituimista tähän asiaan. No katsotaan miten tämä alkaa toimimaan. 

Eilinen työpäivä oli kiireinen, oli kuitenkin ihana tulla kotiin. Aurinko paistoi ja menin ulos istuskelemaan kera kahvikupin. Tuli sen verran lämmin olo, että pitihän vielä siideri ottaa ja nauttia kevät auringosta. Pikku hiljaa alkaa terassikausi avautua meidän pihalla. Siinä istuskellessa suunnittelin mitä kaikkea voisimme meidän pihalle tehdä. Olisi ihana jos olisi iso terassi, missä nautiskella kesästä. Ja se olisi vielä kauniisti sisustettu. Unelmat ovat hyvästä niin sanotaan. Ehkä joku päivä vielä semoinen saadaan. Jos saisi tänä vuonna kukkapenkkejä hieman uusittua ja vaikka hankittua  muutaman uuden pionin, niin ja uuden pihakeinun. 

Nyt vaan kesää odotellaan ja aloitellaan (ehkä) pihatyöt.

Omenapuiden kukkia odotellessa on hyvää aikaa unelmoida tulevasta.

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

Melkein jo unohdin

Niin on ollut kiireinen viime vuosi, että melkein tämän blogin olin unohtanut. Nyt kuitenkin kaikkien ajatusten keskellä muistin tämän taas. Nyt ei kukista kirjoiteta tai muista näperryksistä vaan elämästä. Meillä on ollut eilinen ja tämä päivä todella raskaat. Oikeastaan eilisilta ja tämä päivä. Kuulimme kahden läheisemme sairastapauksesta. Kumpikin oli todella yllätys, tuli ihan puun takaa. Toinen heistä sai eilen illalla laaja-alaisen sydäninfarktin. Hän pääsi heti sairaala hoitoon ja tunteja kestävään leikkaukseen. Leikkaus onnistui ihan ok ja sanottiin tilan olevan vakaa sekä seuraavan kolmen päivän näyttävän tilanteen tuloksen. Hänet oli kytketty sydänkoneeseen, koska oma sydän ei kunnolla jaksanut verta pumpata. Tänä aamuna kaikki näytti hyvältä kunnes puolilta päivin tuli soitto tilanteen muutoksesta. Sairaalaan pitäisi lähteä välittömästi.
Kaikki muuttui silmän räpäyksessä. Lääkärit pitivät kokousta, jonka jälkeen kertoivat perheelle tilanteen. Hän ei tulisi selviämään ilman sydän- ja hengityskoneen apua. Perheen tulisi tehdä päätös sydänkoneen sammuttamisesta. Siis aivan kauhea tilanne! Läheisemme päättivät, että kone sammutetaan ja Pappa lähtee pois meidän kaikkien luotamme.
Uskon päätöksen olevan oikea. Hän ei olisi koskaan siitä toipunut eikä varmasti antanut anteeksi jos hänet olisi koneisiin sidottu lopun elämäksi. Me muut jäämme tänne itkemään, mutta helpotusta tuo ajatus ettei hänen tarvinut kärsiä kauempaa.

Tässä taas ilmeni elämän raadollisuus. Se, kuinka kaikki voi muuttua silmän räpäyksessä, ilman varoitusta. Pitäisi aina muistaa elää hetkessä, eikä jättää mitään sanomatta tai tekemättä ajatellen, että sen voin sanoa tai tehdä myöhemmin. Sitä ei vain muista tai ainakaan en minä meinaa millään osata elää juuri tätä hetkeä. Aina palaa siihen vanhaan tai suunnittelee asioita pitkän ajan päähän. Suurin osa niistä suunnitelmista kuitenkin on sellaisia mitä voisi heti toteuttaa.  Aion nyt pohtia kuinka voin toteuttaa hetkessä elämisen. Kerron sen teille sitten, jos ja kun keksin siihen ratkaisun.

Hyvää yötä teille kaikille, me jäämme surien miettimään kuinka jatkamme tästä eteen päin.

Voihan vapaapäivä

Mistäs tämä päivä onkaan tehty?

Vapaapäivästä ja kammottavan kovasta selkäsärystä! 

Menee sitten tämäkin kukkakauppiaan vapaapäivä kipuilun merkeissä. Yöllä heräämistä jokaisen liikahduksen myötä, joten nyt tekisi mieli nukkumaan mennä. Hereillä kuitenkin aion pysyä. Särkylääkettä kurkusta alas ja toivoa paremmasta huomisesta.

Eilen pohdiskelin tätä kukkakaupan hiljaista aikaa. Siis kesää ja ihmisten loma-aikaa. Siis pitäisi olla hiljaista (ainakin yleisen käsityksen mukaan) ja surkutella omaa osaansa tämän Kreikka kriisin aikana. No meillä, kaupalla onneksi mennään samalla tavalla eteenpäin kuin muina aikoina. Nyt oikeasti pitäisi olla aika suunnitella jo ensi joulua ja miettiä miten siihen voisi valmistautua. Lukea niitä viime vuoden muistiinpanoja (monelta vissiin sellaiset taas kerran jäi kirjoittamatta) ja niiden pohjalta aloittaa se suunnittelu. Niin ja tietty pitää olla ne omat visiot siitä mitä ja millaiseksi tuotettuna haluaa tuotteita myydä. 

Joulusuunnittelun ohella voisi sitä oman itsensä kehittämistä myös mietiskellä. Olisiko aika vaikka osallistua jollekin sidontakurssille tai vaikka aloittaa syksyllä kalligrafia kurssi kansalaisopistossa. Tekstaus kuitenkin on meille kukka-alan ihmisille tärkeää. Niin tai suunnitella käyntiä jollain monista ulkomaan messuista (Formex, IPM, Christmas world..) samalla voisi käydä tutustumassa paikallisiin kukkakauppoihin ja saada vaikka jotakin ideaa sieltä suunnalta.

Nyt tietenkin puhistaan ja ihmetellään mistä rahaa tuollaiseen löytää, kun tässä muutenkin tiukkaa tekee. Kyllähän tietenkin kurssit ja messumatkat maksaa, mutta tulisiko se raha takaisin jos sinne kukkakauppaan ilmestyisi myyjä, joka on saannut uutta virettä työhönsä. Minä ainakin kannatan tälläisiä juttuja ihan oman itseni hyvinvoinnin ja ammattitaidon kehittämisen kannalta. Pitäisi muistaa, että omasta hyvinvoinnista ylläpito on se tärkein asia ja siitä saadaan pontta moneen muuhun juttuun.

Jatkanpa tässä nyt omien suunnittelujen omassa päässä pyörittämistä ja ehkä kerron niistä myöhemmin muillekin. Suunnittelulistalla ainakin markkinointia, työntekoa kannattavasti ja vähän syksyä.