Ostoksille ja toisille ostoksille

Se olisi sitten huomenna aamutuimaan lähtö Saksaan rojuja tilaamaan ensi kesäksi. Kaksi tapaamista on heti huomiseksi, joten joutuu vähän tuota englanninkieltä muistelemaan. Toivottavasti jotakin edes osaan sanoa. Minulla kun tuota kielipäätä on suotu tosi minimaalisesti. No on sitä kyllä ennenkin maailmalla pärjätty, niin kai sitten tämäkin kerta onnistuu...

Huomenna siis Hampuriin ja siitä sitten reilun tunnin ajomatka jonnekin suuntaan. Lauantaina mennään junalla Hollantiin ihan itärajan tuntumaan. Sielä olisi yksi tapaaminen ja yöpyminen. Sunnuntaina Amsterdamiin ja shoppailemaan jotakin ihan itselle. Siis työmatka loppuu sunnuntaihin. Toivon kovasti että koko reissu menee mukavissa tunnelmissa, vaikka juuri tällä hetkellä ei voisi vähempää kiinnostaa lähteä minnekään vieraalle maaperälle. Tiedän kyllä, että moni varmasti tykkäisi lähteä katselemaan mitä ensi kesäksi kukkakauppiaiden ostettavaksi tilataan.

Se mikä Hollannissa on kivaa, on ne ihanasti laitettu pihat. Niitä on niin mukava katsella ja ihailla. Tietty onhan siellä mahdollisuus käyttää niin paljon erilaisia kasveja ulkona kuin meillä. Ne mitä meillä pidetään sisäkasveina on siellä ulkona. Hinnatkin ovat aivan toista kuin meidän puutarha myymälöissä täällä Suomen maassa.

En sitä sano ettei Saksassa ole kauniita pihoja, mutta jotenkin tuntuu että Hollantilaisten pihat ovat vielä kauniimpia. Tai sitten vain kuvittelen niin. Olisi todella mukavaa jos tälläkin kertaa pääsisi katsomaan Euroopan suurinta puutarhamyymälää. Se on aivan toista luokkaa kuin meidän Muhevaiset ym. Kooltaan on monen monta hehtaaria. Pitäisi joskus päästä sinne autolla ja tehdä kasviostoksia. Tällä kertaa se ei ainakaan onnistu. 

Jospa sitten ensi kesänä.... Taitaa olla toive ajattelua.

Toivottavasti kukkakauppialle löytyisi jotakin kivaa ensi kevääksi ja kesäksi. Tuntuu vaan, että kaikki kiva on jo keksitty ja aina on sitä samaa rojua vuodesta toiseen. Se nähdään huomenna millaisia ruukkuja ainakin on tarjolla sekä jotakin pientä tilpehööriä. Lauantaina sitten mennään oikein tilpehööritaivaaseen. Sieltä löytyy kaikenlaisia koristetikkuja ja muita koristeita mitä vain voi olla. 

Toivon kovasti ettei olisi niin paljon perhosia mitä nyt on jo monta vuotta ollut peräkkäin. Sitten vielä kun ne perhoset ei rajoitu vain kesä-aikaan, kun niitä on jo jouluisinkin glitterillä. On se niin hölmöä.

Linnutkin ovat ollet kestosuosikkeja ja koristetikut joissa on jonkinlainen linnunpönttö. Alkaa jo pikkuhiljaa kyllästyttämään.

Yllä olevassa kuvassa olevia linnunpönttöjä tai melkein saman näköisiä löytyy jo tällä hetkellä. Kukaan ei vain ole ollut oikein innostunut niistä. Jospa joku kauppias jalostaisi niitä eteenpäin. Vähän niin kuin tuossa kuvassa. Pitäisi tuollaistakin asiaa pohtia vähän enemmän. Siis miten voi yhdestä pöntöstä tehdä enemmän kuin pelkän pöntön!

Pitää vissiin lopettaa tämä kirjoittelu tältä erää, ettei taas tule sanottua jotakin siitä kuinka saamattomia monet kukka-alan ihmiset ovat. Jotenkin minua alkaa vaan ärsyttämään kun alan näitä asioita miettimään.

Jospa käväisen muutaman valokuvan Saksan ja Hollannin kukkakaupoista ottamasta ja laitan niitä sitten esille tänne. 

Nyt pakkaaman ja odottamaan lähtöä.

Hyvää yötä ja huomenta

No niin, onpa sitten tämäkin ilta ja alku yö mennyt nukkuessa ja nettiä selaillen. Unia en tainnut nähdä, ainakaan en muista, mutta netistä löysin kaikennäköisiä kivoja juttuja. Selailin blogeja sun muita ja ulkolaisilta sivuilta löysin vaikka mitä. 

Yksi ihanimmista on Ruotsin maalta. Laitanpa tähän osoitteen niin muutkin pääsevät kuvia ihailemaan vaikka ei kieliä osaisikaan. 

http://rostigarosor.blogspot.fi/ 

Harvoin innostun näin kovin selailemaan, mutta nyt jotenkin en saanut itseäni irti näistä näppäimistä. Vaikka tekemistä kyllä olisi vaikka millä mitalla. 

Tää nyt vaan on tällästä niin normi laiskuutta.

Töissä meni tämä päivä. Vaihteeksi olin sellaisessa paikassa missä en muutamaan kuukauteen ollut ollutkaan. Huomenna vielä on samassa kukkakaupassa töitä. Oli ihan mukavaa, vaikka melko hiljaista. Vettä kun alkoi kunnolla satamaan, 

niin hävisivät nekin vähät asiakkaat. 

Perjantaina aamutuimaan on sitten tarkoitus lentää maailmalle. Lentoliput on varattu Hampuriin, joten sinne sitten vaan ja Saksan tavarantoimittajat läpi käytyämme ei muuta kuin junalla Hollantiin. Maanantai-iltana sitten takaisin kotiin. Menemme ostamaan ensi kesän tavarat kukkatarviketukkuun. Saas nähdä löytyykö mitään kivaa ja erilaista kuin mitä tänä kesänä on ollut. Epäilen kuitenkin, että on samaa kamaa kuin täksi kevääksi / kesäksi oli. Koska ensi jouluksikaan ei ollut mitään uutta ja ihmeellistä tuotetta myyntiin. 

On niin hassua mennä näin keskellä kesää tilaamaan jo ensi kesän tuotteet.

Mutta näin tämä tukkukauppa menee. 

Toivottavaa olisi, että meillä täällä Suomessa kukkakauppiaat alkaisivat tilaamaan ennakkoon seuraavan vuoden sesonkia varten ruukut, kranssit 

ym. "suuremmat" tuotteet. 

Tämä kuitenkin on toive ajattelua...

Tuskin siihen koskaan täällä mennään. Jos kauppiaat uskaltaisivat(?) tilata tavarat etukäteen, niin heille olisi enemmän vaihto-ehtoja tarjolla. Koska tarviketukkukauppa pystyisi tarjoamaan sellaisia tuotteita, joita ei muuten tulisi varastoon tilattua. Uskoisin tämän olevan 

yksi keino, jolla kukkakaupat pystyisivät enemmän erikoistumaan ja tarjoamaan asiakkailleen parempaa palvelua erikoisemman tuotevalikoiman avulla. Olen useasti miettinyt miksi kukkakauppiaat eivät ennakkotilaa ruukkuja ym. se helpottaisi heidän budjetin suunnittelua. Ai niin, unohdin ihan, eihän meillä Suomessa kukkakaupat kovinkaan usein budjetoi tai mieti ostojaan etukäteen. Yleensähän se on ainoastaan se näppituntuma mitä mitäkin tavaraa voisi mennä. Tämä on varmasti yksi syy miksi ennakkotilauksia ei tarviketukuille tehdä, ei ole oikeaa tietoa siitä kuinka paljon tarvikkeita tulee tiettynä vuoden aikana myytyä. 

Olisiko tässä kukkakauppiaille miettimisen aihetta? Luulen, että moni tekee aivan liikaa heräteostoksia ja ketä se sitten loppupelissä hyödyttää? Ei ketään. Kukkakauppias ei osta uutta tavaraa kun varasto on täynnä niitä heräteostoksia mitä ei oikeasti todellakaan olisi tarvinnut. Tai sitten työntekijät eivät osaa käyttää / hyödyntää näitä tuotteita. Kukkakaupalla ei ole tarjota asiakkailleen uusia elämyksiä, koska on sitä vuosi kaksi sitten ostettua tavaraa edelleen varastossa.

Tukkukauppiaana olen monesti kysynyt asiakkaalta tarvitseeko hän todella jotakin tiettyä tavaraa, jos olen huomannut hänen epäröivän hiemankin ostamisen suhteen. Ja kuinka monta kertaa asiakas on jättänyt tuotteen ostamatta ja myöhemmin ollut kiitollinen siitä että kyselin hänen todellisista tarpeistaan. Tukkuasiakkaille kun myyn tuotteita, niin olen oppinut tuntemaan asiakkaitani sen verran, että suunnilleen tiedän heidän tyylinsä ja sen millaisista tuotteista he pitävät. Niin miksi myisin kukkakauppiaalle, jonka koko liike huokuu maalaisromantiikkaa jotakin todella tyylistä poikkeavaa. Esimerkiksi kiiltävää, muovista kultanauhaa, jos kaikki muu on pellava ja kangasnauhaa? En ymmärrä miksi niin tekisin, koska tietäisin nauhan jäävän käyttämättä. 

Ehkä joku ajattelee etten ole todellakaan mikään kauppamies, mutta tiedän saavani enemmän arvostusta jos asettaudun välillä asiakkaan asemaan, miettien mitä hän todella tarvitsee kukkakauppansa pyörittämiseen. Nämä nyt taas ovat tälläisiä minun ajatuksia ja varmasti moni on asioista erimieltä kanssani. 

Kuitenkin nykypäivänä asiakaspalvelu on kaiken A ja O!

Mietin tänään kuinka nopeasti päivät kuluvat. Aamulla kun herää luulee ehtivänsä päivän mittaan tekemään vaikka mitä. Mutta ilta kun tulee huomaa ettei läheskään kaikkea mitä oli suunnitellut tekevänsä olekaan tehnyt. Ja sitten tietenkin tulee semmoinen samattomuuden tunne. Elämä kyllä tuntuu kaikilla olevan niin hektistä ja kiireistä, että ystävien tapaamisenkin saa sopia kuukausia aiemmin. Ainakin jos perheessä on useampi lapsi ja kaikilla on erilaisia harrastuksia ja sitten tietenkin vielä vanhempien harrastukset päälle. No tämmöiseksi tämä elämä on mennyt ja siihen on vain sopeuduttava.Tänään kyllä voin rehellisesti sanoa etten ole vielä mitään tehnyt mitä oikeasti pitäisi. Toisaalta olen ajatellut, että tämä päivä on semmoinen oikeasti vapaa päivä. Minnekään ei tarvitse mennä eikä kukaan ole häiritsemässä millään asialla. Ihanaa vaan olla yksin kotona! 

Pakko kuitenkin myöntää, että soitin kukkakauppaan johon olisi pitänyt jo monta viikkoa sitten soittaa. Pitäisi alkaa käymään sieläkin tuurailemassa. Itse en ole paikassa käynyt katsomassa laisinkaan. Mutta mitä sillä oikeastaan on merkitystä minkälainen kauppa se on ulkonäöllisesti. Vaikka on tietenkin totta, että viihtyisässä ja minun näköisessä kukkakaupassa on kivempi työskennellä. Mutta kaikkeen tottuu ja aina tietää ettei samassa kaupassa ole kuin päivän kaksi kerrallaan. Nyt kesällä tietty tulee useamman päivän putkia kun yrittäjät ja työntekijät pitävät lomaa. No joka tapauksessa tämä uusi paikka sijaitsee kauppakeskuksessa, joten siellä yleensä asiakaskunta on hieman erilaista. Ihmiset saavat helpommin ahaa-elämyksiä ja kävelevät kauppaan sisään tekemään ostoksia. Ja yleensä kauppakeskusten kukkakaupoissa on isot oviaukot ja kukkia tuotu kaupan ulkopuolelle. Suurista ovista kauppakeskuksen sisällä on sekin hyöty, että kukkakaupan pystyy tekemään helpommalla houkuttelevan näköiseksi. Tätä houkuttelevuutta pystyy käyttämään ympäri vuoden, koska sielä sisällä eivät ulkoilman sään vaihtelut vaikuta. Perinteinen kivijalkakukkakauppa johon mennään kadulta sisälle on huomattavasti hankalampi juttu kylmään aikaan. Olen myös vuosien saatossa huomannut sen, etteivät monetkaan kauppiaat uskalla tuoda näkyvyyttä kaupan ulkopuolelle. Syynä tähän on pelko tavaroiden varastamisesta. Mutta onko se nyt sitten maailman loppu jos siitä jokin kukka tai muu somiste joskus katoaa ? Tulisi miettiä sitä kuinka monta asiakasta houkutteleva ulkotila toisi kukkakaupalle. Ja sitä paitsi kukkakaupalle tulee aina hävikkiä. Mitä sitten jos siitä se yksi pelargonia häviää, se voi olla juuri se yksi joka sinulle jää roikkumaan viikoiksi ja lopulta heität sen kompostiin. Kauppiaiden tulisi miettiä näitä asioita niin monelta eri kantilta. Mutta kun on niin helppoa vaan olla niissä vanhoissa ajatuksissa ja tavoissa. 

Nykypäivänä jokaisen kukkakauppiaan yhdessä mahdollisten työntekijöiden kanssa tulisi miettiä liikkeen toimintatapoja ja sitä kuinka niitä voisi kehittää eteen päin. Olisi varmasti työntekijällekin mielekästä jos kaupassa pidettäisiin esimerkiksi palaveri kahden - neljän viikon välein ja käytäisiin läpi kulunutta aikaa sekä mietittäisiin tulevaa. Tulisi päästä pois siitä vanhasta tavasta että kauppias vastaa kaikesta ja hänen tapansa on ainoa oikea tapa toimia, jolloin työntekijällä ei ole mahdollista vaikuttaa liikkeen toimintaan milläänlailla. 

Jokin aika sitten juttelin erään tutun kukkakauppiaan kanssa, jolla on useampi henkilö työssä. Hän kertoi kuinka he ovat työntekijöidensä kanssa sopineet ketä minkäkin alueen hoitaa. Esimerkkinä hän kertoi, että eräs työntekijä ei kovin hyvin onnistu tietynlaisten pöytä-asetelmien teossa, jolloin se ei ole mielekästä tälle työntekijälle itsellekään. He olivat sopineet ettei hänen tarvitse näitä asetelmia tehdä vaan hän tekee muuta mikä on hänen ominta osaamisalaansa. Mielestäni tämä on hyvä esimerkki töiden jakamisesta. Ja samalla kertoo omistajan hyvästä johtamistaidosta, missä hän kuuntelee alaisiaan. Tämä on kuitenkin todella harvinaista meillä Suomessa. Kuinkakohan paljon meillä on käyttämättä sitä osaamista, jota tämän päivän ammattilaiset pystyisivät omissa työpaikoissaan käyttämään. Ja tämä ei kyllä ole pelkän kukkakaupan ongelma. 

Samaan kategoriaan kuulu se ettei työntekijöille kerrota liikkeen myyntiluvuista, myyntitavoitteista tai asiakasmääristä. En tarkoita, että työntekijän välttämättä tarvitsee tietää tarkkoja lukuja joka asiasta. Mutta varmasti voisi lisätä motivaatiota työntekoon jos tietäisi esimerkiksi kuinka paljon asiakkaita tulisi käydä joulukukkamyynnin aikaan. Niin ja miksi kukkakauppa-alalla kenelläkään(?) ei ole minkäänlaista palkitsemisjärjestelmää jos tavoitteeseen päästään? Kuitenkin monella tukkuliikelläkin näin on. Se voisi lisätä motivaatiota entisestään. Minkälainen se palkistemisjärjestelmä olisi, niin sitä voisi kukin itsemiettiä.

Kukkakauppakin on kuitenkin niin hyvä kuin sen työntekijät ovat. 

No nämä on taas näitä minun ajatuksiani, mutta jos joku vaikka lukisi tämän tekstin ja saisi siitä jotakin miettimisen arvoista itselleen.

Voisiko meillä Suomessa käyttää tämän tapaisia esillepanoja kukkakaupoissa?

Tiistaiko toivoa täynnä?

Jaahas se on taas iltapäivän puolella, enkä mä ole vielä ajatustakaan luonnut näyttötehtävää varten. Ja torstaina pitäisi jotain kirjallista kasassa olla, vaikka aikaa itse näyttötilaisuuteen on vielä muutama kuukausi. Mutta minut tuntien aika menee niin nopeasti, että jos en nyt aloita niin lopussa tulee kiire.

Sen verran olen jo aiemmin asiaa miettinyt millaisen kimpun aion tehdä. 

Se on jo paljon se,mutta muu onkin sitten hepreaa.

Yritän ilmeisesti siirtää sen tehtävän aloitusta, koska siivosin jopa autoni. Jota en ole siivonnut sitten viime syksyn jolloin sen hankin. Tuli kyllä tosi siistiä jälkeä :) Pitäisi vielä viedä se ulkopesuun, niin kyllä sit kelpaisi ajella kylillä. Jopa yksi lapsista ihmetteli mikä muhun on mennyt, kun sellasta tein.

Eilinen päivä tai osa päivästä meni OPH:n kokouksessa istuen. Huomasin taas ettei tuo istuminen ole minua varten. Takapuoli siinä vain puutui. Saatiin kuitenkin paljon aikaiseksi ja ideoita tuli tosi paljon. Toivottavasti ne vaan tai ainakin osa niistä saataisiin vielä floristisen alan tietoisuuteen. Kehittyisi kukkakauppa-alakin eteen päin eikä junnaisi paikallaan niin kuin tällä hetkellä tapahtuu.

On ainoastaan muutamia kauppoja suomessa jotaka ovat asian ymmärtäneet ja lähteneet oikeasti kehittämään omaa toimintaansa eteen päin. Suurin osa kauppiaista ei ymmärrä kuinka tärkeää olisi esimerkiksi verkostoitua ja sen myötä kehittää toimintaansa. Vieläkin Suomessa vallitsee se iän ikuinen kateus kauppiaiden välillä. Se tekee hallaa kauppiaille ja koko alalle. 

Minkä takia ei voida tehdä yhteistyötä sen naapuri kaupan kanssa?

Näin kesällä esimerkiksi moni pikku kauppa laittaa ovensa kiinni joksikin aikaa, niin miksi ei 

sovita sen naapuri kauppiaan kanssa, että minä pidän liikkeeni nyt kiinni ja jos sinä 

pitäisit oman kauppasin silloin ja silloin kiinni. 

Tiedän niin monta tapausta missä paikkakunnan ne kaksi kauppaa ovat kesälomalla saman aikaiseksi.

 Ketä se loppu peleissä hyödyttää? Ei ketään.

Kuluttajillekin olisi mukavampaa jos tietäisivät jomman kumman näistä kahdesta olevan kesäisin auki, ettei tarvitse sinne viereiseen kaupunkiin tai kylään lähteä kukkia hakemaan. 

Pelko siitä, että naapuri vie asiakkaat on mielestäni tyhmää. Koska jos olet luonnut liikkeestäsi hyvän ja luotettavan kuvan asiakkaille, niin eiköhän lähes kaikki palaa lomasi jälkeen takaisin sinun liikkeesi asiakkaiksi. Samoin varmasti on naapurikauppiaallekin tapahtuisi. 

Kauppiaan tulisi miettiä mikä on vialla jos asiakas valitseekin asioimispaikaksi toisen kaupan. 

Voihan se olla, että ne jotka liikkeen kiinni ollessa asioivat toisen kylän tai kaupungin kukkakaupassa ei enään palaa siihen sinun liikkeesi asiakkaaksi.

Kukkakauppiaiden ja varmasti monen muunkin alan kauppiaan tulisi tulla ulos sieltä omasta liikkeestään ja katsella uusin silmin ympäristöä sekä samalla miettiä mitä voisi tehdä toisin. Tarkastella sitä omaa liikeideaansa ja päivittää sitä. Luulen kyllä ettei monellakaan mitään liikeideaa ole. 

Pelkkä ajatus siitä, että minäpä nyt myyn kukkia varmaan loppuikäni. 

Kannattaisi varmasti vaikka paperille kirjoittaa ne omat vahvuutensa ja heikkoutensa ja lähteä niitä analysoimaan. Miettimään ainakin miten kehitän vaahvuuksiani eteenpäin ja millä saisin heikkoudet käännettyä vahvuudeksi. 

Monesti se pelkkä asioiden paperille ylös kirjoittaminen saattaa selkiyttää ajatusta. 

Monet kerrat olen miettinyt milloin tämä kateus ja pelko siitä, että toinen vie toisen asiakkaat loppuu suomesta. Tuskin koskaan... Vaikka onneksi tuleva sukupolvi jo alkaa tajuamaan mihin tämä 

kaikki on kukkakauppa-alaa viemässä.

Vielä kuitenkin vie aikaa, että meidän kukkakaupat muuttuvat ja yrittäjien ajatukset nykaikaistuvat. 

Olen joskus sitäkin ajatellut, että suomesta jonkun pitäisi järjestää matkoja kukkakauppiaille esimerkiksi saksaan, hollantiin tai tanskaan katsastamaan millaisia kukkakauppoja muualla maailmassa on. Auttaisikohan se eteenpäin viemään meidän alaa? En tiedä, mutta toisaalta jos kymmenen yrittäjän porukasta edes yksi ymmärtäisi kuinka tärkeää on muuttaa sitä omaa ideaansa, niin se olisi jo paljon. Keskustelin erään tuttavani kanssa kukkakaupoista etelä-euroopassa, niin hän kertoi että eräällä vaatemerkillä esimerkiksi oli oma kukkakauppa vaateliikkeen sisällä. Kaupassa oli ollut esim. valmiita kukkakimppuja ja jokaiseen kimppuun oli liitetty mukaan pieni suklaarasia. Se on heti lisämyyntiä kaupalle. Suomessa kukkakaupat eivät ole vielä ottaneet omakseen tätä lisämyynnin mahdollisuutta. Täällä kauppiaiden lähes ainut lisämyynti on se suojaruukku tai jokin koristetikku. Olen myös mielessäni alkanut pikku hiljaa kritisoida liikkeitä jossa on kukkien lisäksi lahjatavaara vaikka millä mitalla. Aina ei edes tiedä onko tämä nyt kukkakauppa vai lahjatavaraliike. Miksi kauppiaat ajattelevat lisämyynnin voivan syntyä esimerkiksi enkeleistä jotka siellä hyllyllä seisovat jonossa, kuin mitkäkin sotilaat. Mielestäni jos lahjatavaraa haluaa liikkeessä pitää sen tulisi tukea ja olla jollakin lailla liitoksissa kukkiin. Esimerkiksi jos haluat myydä kynttilälälyhtyjä liikkeessäsi, niin miksi et myy sitä lyhtyä kukkien kera.

Kuinka kaunis voisi olla antaa lahjaksi lyhty jonka sisälle olisi tehty kukka-asetelma. Tai lyhdyn ulkopuolelle tehty koriste. Miksi näitä mahdollisuuksia ei käytetä hyväksi? 

Floristiikassa vaan taivas on rajana siinä mitä me voimme käsillämme tehdä!!!

Laitetaan nyt vielä muutama kuva ettei mene ihan tylsäksi

Perusjuttua kesään...

Voisiko meillä Suomessa koristella kynttilän samaan tyyliin?

Ehkä joskus meillä näkee tälläistä somistusta esim. messuosastolla

Kuinka erilaiselta krynteemi näyttääkään kun sen laittaa kauniiseen maljakkoon

Aikaon kulunut niin vauhdikkaasti etten tännekään ole mitään ehtinyt kirjoitella.

Jos nyt kuitenkin viimeiset kuulumiseni kerron.

Toukokuun viimeisellä viikolla ystävälläni ja minulla oli kukkasidontanäyttely. Siellä jopa kävi runsaasti ihmeset katselemassa ja ihastelemassa töitämme. Oli tosi mukaavaa saada positiivistä palautetta, yleensä kun meidän alalla se on aina negatiivista mitä sattuu palautetta saamaan :)

Näyttelyä oli tosi mukava kasata, eikä me ystäväni kanssa edes kinattu mistään asiasta. Edelleenkin siis olemme ystäviä. Onneksi!

Osa töistä oli tosi suuria ja toiset taas pienempiä. Laitan tuonne alemmaksi muutaman kuvan töistämme. Huomasin kyllä taas itsestäni, että suuret työt luonnistuivat minulta jotenkin nopeammin. Tuntui että kaiken maailman kimppujen kanssa aikaa kului loputtomasti.

Kun näyttely oli kasaan saatu oli aika mennä oikeisiin töihin, jotta tienaa taas millä voi toteuttaa noita kivoja juttuja. Töissä sitten menikin loppu viikko päättäjäiskukkia myydessä.

Tuntui, että oli pelkkää ruusua ja kimppua ja taas ruusua. Kädet kyllä olivat aika verisillä naarmuilla päättäjäispäivän jälkeen.

On se hassua miten ihmiset, jopa aivan läheisimmät sukulaiset vievät ylioppilaalle tai valmistuneelle vain sen yhden ruusun. Minun mielestä olisi noloa viedä vain yksi ruusu jos joku läheinen ihminen olisi saajana. Muutamia vuosia taakse päin mennessä oli meilkein se 10 kpl ruusuja määrä jonka esim. vanhemmat koulunsapäättäneelle vei.

Voihan se toki olla, että talouskriisit jotka kovasti ovat lehtien palstoilla esillä aiheuttavat omalta osaltaan kukkien ostamisen vähentymisen. Harmillista, koska kuinka montaa suomalaista se oikeasti koskettaa? Kuinka monella on vähemmän rahaa käytössä kuin viisi vuotta sitten?

No näihin kysymyksiin on vaikea vastata tälläisen kukkakaupan myyjän.

Nyt kun valmistujaiskukat saatiin myytyä, niin alkoi minun floristimestariopiskelut taas painaa päälle.

Sidonnannäyttötutkinto on vielä suorittamatta ennen kuin voin itseäni floristimestariksi kutsua. Sain muutama päivä sitten tehtävänannon tähän kyseiseen näyttötutkintoon. Täytyy sanoa, että melkein alkoi pelottaa... Tehtävää oli aikalailla, enemmän kuin muissa näytöissä missä olen ollut. Täytyy sanoa, että jos noista tehtävistä selviän olen aika hyvä. Ei toki auta muu kuin harjoitella ja harjoitella ja taas harjoitella. Sitten on toki tuo kirjallinen osuus, joka ei todella ole mua varten. Se varmasti tuottaa paljon hankaluuksia. Ja joutuu tässä kyllä kertaamaan ties kuinka paljon teoriaa, kun tehtävänannon luettuani tuli tunne ettei päässä ole yhtään asiaa joka liittyisi kukkasidonnan teoriaan.

Kaipa tästäkin pitää koittaa vain selvitä ja aikaa kuitenkin on vielä lokakuuhun asti. Se vaan tulee kuitenkin niin nopeasti.

Näiden asioiden lisäksi olen joutunut tai saannut, miten sen nyt oikein on, tekemään kutsukortteja rippijuhliin. Ja jospa olisikin vain yhdet rippijuhlat, mutta kun näin uusioperheessä niitä on kahdet ja tietenkin peräkkäisinä viikonloppuina. Tietää sitten ainakin miten heinäkuussa aikaansa käyttää. Tiedossa siis leivontaa ja vieraiden viihdyttämistä. Toivottavasti ilmat olisivat silloin sellaiset, että voisi viettää ulkona juhlia. On kyllä hankalaa jos sisälle pitää kolme - neljäkymmentä ihmistä änkeä samaan aikaa.

Minä lähden jatkamaan muita hommia, tässä kuitenkin muutama kuva näyttelystämme. Osa on minun tekemiäni ja osa ystäväni.

Villanauhaa ja phaleonopsisorkideaa

Vanha, mutta uskollinen pajuteos sai tällä kertaa tämmöisen kukituksen

Seinällä roikkuvia pulloja joissa oli elävät kukat

Wallis

Tuohi poikineen. 

Vanhan lautasen uusi elämä. Kukitus on ystäväni tekemä 

Lautasen halkaisina on reilun metrin.