Huovutukseen hurahtamisesta

Ja nyt onkin jo lokakuu ja jouluun on aikaa pieni hetki. Tämä aika kuluu niin nopeasti ettei mukana pysy. Perjantaina sain hyvältä ystävältäni idean pesukoneella huovutukseen ja sitä oli sitten pakko kokeilla. Tarvikkeet kun löytyivät valmiiksi kaapista. Lauantaina kyllä joutui hakemaan lisää villaa, että sain lisää väriä töihini.

Tarvikkeiksi tarvitsin organzaa ja huovutusvillaa. Organzaa löytyi vaikka kuinka paljon ja eri väreissä. Tämä siitä syystä, että tukkuliike jossa työskentelen myy oasiksen organzaa ja sitä todella on useita värejä. 

Pistänpä tähän vähän tietoa miten näitä kokeiluja tein.

Laitoin lakanan pöydälle ja sen päälle asettelin villaa erilaisia värejä erikohtiin., sille leveydelle minkä halusin työstä tulevan. Työ kutistuu pesukoneessa melkoisesti.  En täyttänyt sitä aivan täyteen, koska halusin organzan tulevan näkymään joistakin kohdin. Villojen päälle laitoin organzaa ja sitten taas villaa. Huomion arvoista oli se, että nämä villat tulee laittaa samoille kohdille alla olevien villojen kanssa. Koska niiden tulee huopua yhteen niin pysyvät kiinni organzassa. Yhteen noin 40 cm leveään ja reilu 2 m pitkään huiviin menee noin 100 g huovutus villaa. Näistä saa pienellä koristamisella tosi upeita kaulahuiveja (jos vaan onnistun kunnolisia tekemään). 

Villan laiton jälkeen tein taittelin lakanan työn ympärille, taittelun jälkeen rullasin koko komeuden rullalle ja sidoin langalla kiinni. Sitoa pitää niin hyvin, että paketti pysyy kasassa pesukoneessa.

Sitten ei muuta kuin rulla pesukoneeseen 40 asteeseen. Pesin samalla koneellisen pyyhkeitä. Pesun jälkeen otin paketin pois koneesta ja avasin sen. Oli tosi kiva nähdä mitä siellä pesukoneessa oli syntynyt. Nämä ekat kolme eivät kauhean hyvin onnistuneet. Yksi huopui liikaa ja yhdessä oli liian vähän villaa...

No nämä olivatkin kokeiluja. Mieleen tuli vaikka mitä ideoita mitä näistä kankaista voi tehdä tai miten niitä voisi koristella.

Tähän laitoin liian vähän villaa enkä ihan samoille kohdille organzan kummallekin puolelle, niin jäi vähän irtonaiseksi. Ajattelin jos vaikka ompelisin/kirjoisin jotakin niin, että saisin villat kunnolla kiinni.

Tässä lähikuva. Laitoin valkoista organzaa joka kuultaa kivasti.

Tästä ruskeasta en oikein tykännyt laisinkaan tuli jotenkin likaisen värinen. Tämä kuitenkin huopui sopivan pehmeäksi.

Ja sitten vielä tälläinen huovutus, se meni ihan liian tiukaksi ja paksuksi. Leikkasin sitä sitten ja aattelin ommella siitä pussukoita. Tämä on pikainen koeversio.

Tässä oli hopean väristä organzaa, mutta sitä ei kyllä näy laisinkaan. Tein tämän ihan samalla tavalla kuin nuo kaksi muutakin, mutta en osaa sanoa mitä tässä tapahtui.

  

Voipi olla, että näitä tulee laitettua joulupaketteihin.

Huovutusten lisäksi on tullut neulottua kaulureita ja pipoa sekä kokeiltua saippuan tekoa. Niistä sitten myöhemmin kuvia. Nyt ei muuta kuin mukavaa sunnuntai-illan jatkoa. Minä alan suunnittelemaan seuraavaa huovutustyötä 

Se on taas lauantai

On kyllä mukavaa kun on lauantai vaikka huomenna onkin työpäivä. Onneksi lyhyt, luulisin.

Viikolla  on töitä taas tehty urakalla. Tukulla on joulukamaa laitettu hyllyyn oikein urakalla ja vielä on paljon laittamatta. On kaiken maailman tikkuja glitterillä ja ilman, perhosta ja tähteä. Tuntuu niin hölmöltä ajatella joulua jo nyt, mutta kun kauppiaat tarvitsee jo kohta joulun tavarat mitä aikovat käyttää koristeena ja mitkä tulee suoraan kuluttajalle myyntiin. Minuun ei kyllä ole mikään tavara iskenyt. Ainoa mikä vaikuttaa kivalta on musta lasimaljakko hopeisella jalalla. Ehkä sellaisen kotiin ostankin. Tänään sit kun "oikeista töistä" pääsin piti mennä omaa kuorma-autoa siivoamaan ja kuntoon laittamaan. Rullakot ja muuta kamaa oli pois sieltä, kun etuseinä kopista halkesi ja auto oli sit seinä korjauksessa. Oli sit hiomapölyä aikalailla. Kaikki paikat oli ihan pölyssä siis tavarat mitkä siel oli jne. Kaikki sai pyyhkiä. Huomenna sit homma jatkuu koska maanantaina pitäisi ajoon lähteä. Alkaa pikku hiljaa ärsyttämään tämä jatkuva työn teko, kun tunteja viikossa tulee pikkasen liikaa.. No pitää vissiin alkaa töista kieltäytymään ja ajattelemaan itseään. Ei enää kohta meinaas jaksa.

Olen innostunut ajatuksesta tehdä kortteja ja saippuaa. Ostelin 3D kuvia, joita olen sitten askarrellut valmiiksi kuviksi. Niistä en kuitenkaan ole yhtään valmista korttia tehnyt. Askartelin tuossa äsken pari korttia. Meidän tytöt tykkäsi niistä, mutta mutta itse en oikee tiedä onko kivoja vai ei.

Ja sit niistä saippuoista, niihinkin jo löytyy materiaalit. En kyllä itse saippuamassaa ala tekemään. Ostin valmista massaa Lahtisen vahavalimosta, siitä nyt pitäisi sit värillä ja tuoksulla tehdä omanlaisia saippuoita. Meillä kotona ei vaan olla kauhean innostuneita, että keittiössä niitä tekisin. Jos nyt saisi sen työhuoneen jotenkin kuntoon ja pian. Mutta ehkä kuitenkin vaivihkaa kotikeittiössä niitä kokeilen tehdä :)

Pistämpä tähän kuvat korteista.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Pitkästä aikaa täällä

Aika on taas kulunut niin hirmu nopeaan. Miten nämä päivät, viikot ja kuukaudet voivat mennä näin nopeasti? Kun mietin viimeistä kuukautta tulee tunne etten mitään ole tehnyt tai mitään ei ole tapahtunut. Kuitenkin asiaa tarkemmin ajatellen löytyy jostain mielen syvyyksistä jotakin mitä olen tehnyt. Yksi tärkeimmistä asioista oli se, että pääsin läpi tilasommittelun näyttötutkinnosta. Miettiessäni mitä muuta on tapahtunut en juuri muista perheen kanssa vietettyä aikaa. Koti-elämä siis on pysynyt samanlaisena.  Mitä nyt tytöt meinaa viedä minut hulluuden partaalle. Miten onnellista ja ihanaa onkin olla teini-ikäisten äiti ja vara-äiti. Kaikesta kinataan ja mökötetään jos asiat eivät heidän laillaan mene. Todella rasittavaa. On se kumma kun lapset ovat pieni toivoo heidän kasvavan ja kun he kasvavat toivoisi heidän edelleen olla pieniä kilttejä lapsia. En kyllä taida olla ainut ihminen maan päällä joka tuota kummastelee.

Teinien lisäksi on se hankala lapsukainen joka nuoresta iästään huolimatta aiheuttaa riitoja kaikkien kesken. Hän saa niin tytöt kuin meidät aikuiset hulluuden partaalle. Mietinkin usein ja joskus olen ääneen sanonut minun tekemän diagnoosin hänestä, mutta kun vanhemmat ovat erimieltä asiasta niin mitäpä minä ulkopuolisena voin asialle tehdä. Pakko vain elää sen asian kanssa. 

Töissä on tullu oltua niin paljon, että alkaa pään hajoaminen olla todella lähellä. Taas olen todennut ettei mielenterveyteni kestä näin suurta työ määrää. Toisaalta kun asiaa ajattelee voisin itse osasta työstä kieltäytyä, mutta kun en osaa... Tälläkin viikolla olen ollut kaksi päivää reissutöissä, yhden päivän kukkakaupassa ja kaksi päivää tukulla töissä. Tarkoitus olisi mennä vielä huomenna ja sunnuntaina, selkä vain on niin kipeä ettei taida tämän viikonlopun töistä tulla mitään. "Normaali ihminen" tekee 37,5 tuntia viikossa on minulla viidessä päivässä tullut 46 tuntia, joten mikäs ihme se on toisaalta on että alkaa stressi painaa. Onneksi ensi viikko pitäisi olla helpompi.

Sienestämässä on tullut käytyä. On löytynyt vaikka mitä sieniä ja kaikenlaista luonnon materiaalia mitä voisi käyttää elävien materiaalien sekä kranssien teossa. Sienet olen kuivannut, mutta muusta materiaalista en sitten mitään ole tehnytkään.

Totesin punaisten kärpässienten olevan tosi kauniita, varsinkin kun ne kasvavat ryppäänä ja ovat eri kasvuvaiheissa. Niistä on ollut pakko ottaa muutama valokuva. Kameraa en tietenkää ole muistanut ottaa mukaan mutta onneksi nyky puhelimissa on kamerat joilla saa edes jonkinlaisia kuvia otettua. Taidankin tähän loppuun laittaa pari kärpässieni kuvaa.

Mukavaa perjantai-illan jatkoa kaikille!

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Se on sitten taas perjantai. Onneksi! Tuntuu että tämä viikko on ollut kovin pitkä. Johtuu varmaksi kolmen päivän työrupeamasta ja kuumuudesta.

Liikkeessä missä olen ollut töissä oli varmasti 35 astetta sisällä lämmintä. Sielä olo kuumuuden takia oli aivan tuskaa. Onneksi oli mukavia asiakkaita. Ei siis olleet kaiken maailman hörhöt liikkeellä :)

Oli mukavaa pitkästä aikaa tehdä tavallisille ihmisille normaaleja onnittelu ja vierailukimppuja.

Ei ollut surua eikä häitä, jotka olisivat asiakkaiden päät sekoittaneet.

Eilen oltiin koko perheen voimin katsomassa Lopen kesäteatterissa. Tänä vuonna vuorossa oli Elmo. 

Ei ollut kovin hyvä. Ei oikein sopinut kesäteatteriin. Vähän oli alakuloinen ja hidastempoinen. Tuli olo ettei näyttelijätkään tieneet mitä tehdä. Vaikka muuten olivat rooleihinsa eläytynee ja olivat varmasti parhaat henkilöt omiin rooleihinsa. No, tuli kuitenkin joka kesäinen "rutiini" suoritettua.

Huomenna pitäisi koko perheen lähteä 23-tunnin risteilylle. Ihan on kiva mennä, vaikkakin alkaa lapsikiintiö olla täynnä. Kauheeta noin sanoa, mutta niin se vaan on. En enää tällä erää jaksaisi koko aikaista marinaa ja valitusta. Jatkuvaa kinumista, että jonnekin pitäisi päästä. Minun on ainakin vaikea minnekää lähteä, koska en ole täydellistä lomaa viettänyt ja huomenna ennen lähtöä on vielä hautajaisiin meno. Toivon kovasti lapsien kasvavan ja pystyvän itsenäisesti liikkumaan. Tai kyllä täällä jo kaksi tai oikeastaan kolme on jotka näin pystyvät tekemään. Eräs heistä vaan on niin arka ettei uskalla bussilla liikkua. Joten joudutaan kuskaamaan. On toki niikin, ettei täällä maalla bussit kovin hyvin kulje. Viimeinen bussi meille tulee klo 19.40 eli ei siinä oikein voi kuuden leffaan mennä ja tulla bussilla kotiin. Minä olen kuitenkin itse valinnut elämisen täällä, niin kai se kuuluu alaikäisiä lapsia kuskata. Vaikkei aina huvittaisi. Tää on tätä vanhemman elämää.

Huomenna pääsee vuorokaudeksi rentoutumaan, toivon niin. Ensin vain pitää jaksaa automatka Turkuun... Onneksi kestää vain kaksi tuntia.

Nauttikaa auringosta nämä viimeiset päivät ennen koulujen alkua.

Olisiko tässä morsiamenkoriste loppukesän morsiammille?

Aurinkoista viikon alkua!

Aika on kulunut kuin siivillä viimeiset kaksi viikkoa. Blogi on jäänyt ihan paitsioon. Osa syy tähän on ukonilma ja salaman iskeminen modeemiin, tietenkään vieläkään ei ole uutta hankittu. 

Olen nauttinut ihanista ukkosista, vaikka maalla asuvana harmittaa ainainen pelko sähkölaitteiden hajoamisesta. Onneksi sähköt sentään korjataan ensimmäisten joukossa, kuulutaanhan me siihen kylän parempaan sähkömuuntajaan. Meillä kun ei tule edes vettä jos ei ole sähköjä.

Työ on vienyt arvokasta vapaa-aikaani turhan paljon. Oli toki melkein viikon "loma" kaikesta työstä. Kukkakaupoissa on nyt ollut kiirettä, koska niin moni liike on suljettu painottuu myynti muutamiin liikkeisiin. Ja tietenkin näiden mielettömien helteiden takia on surusidonta lisääntynyt. Vanhuksia ja huonokuntoisia on nämä helteet koetelleet kovimmin. Toisen suru on toisen onni. Onhan se tavallaan ilkeää ajattella kukkakauppa yrittäjien hyötyvän ihmisen kuolemasta, mutta näin se vaan menee.

Viime viikolla olisi minun tilasommittelunnäytön täydennys ollut, mutta migreenistä kärsivänä en sinne päässyt. Vietin sen päivän sitten terveyskeskuksessa lääketokkurassa. Onneksi minun pitäisi päästä toiste täydennys tekemään. Harmitti vain kun olin kaikin puolin asiaan valmistautunut. Nyt saa jännittää toistamiseen. Hyvä puoli tietenkin on lisääntynyt harjoitteluaika.

Nyt on aika ryhtyä työntekoon ja päivästä nauttimiseen.

Viime kesän kesäkimppu

Mukavaa tiistaipäivää!

Päivä on taas illaksi vaihtunut, niin kuin joka päivä tapahtuu.

Ei ole tänään kyllä mitään saanut aikaiseksi. Pelkkiä ajatuksia ja suunnitelmia. Ne kaikki kun saisi toteutetuksi. Pitäisi nyt ihan kunnolla täysi päiväisesti tehdä tilasommittelun näytön täydennystehtäviä. Ei ole kuin kaksi viikkoa aikaa ja tehtävät on ihan alkutekijöissä. Jospa vielä tänään tekisi jotain sen eteen...

Kävin tänään ystävälläni katsastamassa hänen uudet kanat sekä kukon ja ihanat pienet kissanpennut. Tuli ihan eläinvauvakuume. Kukko oli komea ja kanat olivat hmm.. kanoja :=) Munivat kuulema todella paljon vaikkei niitä ole kuin seitsemän. Siinä perheessä sitten syödään kananmunia reilusti. Vanhat kanat olivat kuulema ensiksi nokka pystyssä kävelleet kanalasta ulos, sen näköisenä etteivät ainakaan samaan tilaan uusien tulokkaiden kanssa jää. Olivat nyt kuitenkin jo sopeutuneet tilanteeseen. Kyllä ne eläimetkin osaavat tunteensa näyttää.

Vähän tuli huono kuva, kun puhelimella kuvasin, mutta kyllä kukon komeuden tästä näkee.

Kotiin tultua oli pakko syötävää tehdä. Päätin pitkästä aikaa tehdä vuohenjuustosta lämpimiä voileipiä ja salaattia. Hyviä tuli, ainakin maistuivat hyvältä. Laitanpa tähän ohjeen ja kuvan leivistä. 

Tarvikkeet:

Leipää esim. patonkia tai paahtoleipää

(Öljyä)

Pestoa

Aurinkokuivattuja tomaatteja

Vuohenjuustoa

Lisäksi:

Salaatin lehtiä

Tomaattia

Halkaise patonki. Halutessasi voit levittää hieman öljyä leivän päälle. Voitele leivät pestolla ja laita päälle pilkotut aurinkokuivatut tomaatit. Lopuksi päälle vuohenjuustoa haluamasi määrä.

Paista 200 asteessa noin 10 minuuttia

Tarjoa salaatin ja tomaatin kanssa.

Tämän näköisiä niistä tuli tällä kertaa

Tälläinen oli päivä tähän saakka ties mitä vielä ehtii tekemään.

Tulihan se sade ja ukkonen sieltä vihdoinkin

Kivaa kun lopulta tuli sadetta ja ukkosta! Ukkonen varsinkin on mahtava sääilmiö. Sataa olisi saanut enemmän, jotta ilma olisi raikastunut oikein kunnolla. Mutta aina ei voi kaikkea saada.

Töissä oloa lukuun ottamatta en ole mitään saanut aikaiseksi tänä päivänä. Pitäisi tehdä niin kaikkea... ykkoösenä olisi tilasommittelunäytön täydennykset. En vaan saa aikaiseksi. Ja keinukin pitäisi mennä hiomaan. Olivaan räksä käynyt siihan marjap....vetäsemään uusille laudoille. Tietenkään niitä ei ollut vielä millään suojattu, joten taitaa joutua hiomaan sinertävät jälket pois siitä. 

Pellolle täytyisi mennä katsomaan, joko nukkapähkämöt kukkivat. Ja jos kukinta on alkamassa täytyy ne koittaa leikkokukiksi jonnekin myydä. Siis tekemistä riittää, 

Miksi ihmisen pitää aina keksiä itselleen niin kovin paljon hommia? Ihmettelen sitä niin usein... 

Jospa sitä nyt repäisisi itsestään niin paljon, että alkaisi jotakin tekemään.

Katseli  valokuvia tietokoneelta ja löysin taas tämän ihanan lehmä kuvan. Oikeastaan nämä ovat vuoden ikäisiä sonneja, jotka juuri on erotettu emoistaan. Ammuvat niin kovin kovasti äitiensä perään. Äideillä vaan on juuri syntyneet uudet vasikat. On tämä luonto niin rankkaa ja surullistakin.

Voisiko olla pikkasen viileämpää??

Hiki on valunut ja kuumuus on uuvuttanut aivan täysin. Osan päivästä töissä vietin kukkahommia tehden. Kaupassa on kaksi suurta ikkunaa, joihin tietenkin aurinko melkein koko päivän paistaa. Kuumaa siis oli. Kävi kuitenkin asiakkaita, joten päivä meni nopeasti.

Työpäivän loputtua S-marketin edestä hakemaan mansikoita ja sitten kotiin leipomaan kakkupohja täytekakkua varten. Kotona keittiössä ei sitten ollutkaan kuin +26,9 astetta lämpöä ja kun uunin laittoi päälle nousi lämpö heti pari astetta kuumemmaksi. Sain kuitenkin pohjan tehtyä. 

Tein gluteenittomana tämän leivonnaisen. Muuta en sokerikakkupohjasta muuttanut, kuin vaihdoin vehnäjauhot perunajauhoihin. En oikei tykkää leipoa gluteenittomilla jauhoseoksilla. Yksinkertaisesti en saa koskaan niillä jauhoilla mitään onnistumaan.

Kakkupohja onnistui hyvin, nousi hyvin ja näytti hienolta. Leikatessa kävi sitten niin kuin melko usein, alkoi murentua. En ole vielä keksinyt konstia millä teen gluteenittoman pohjan joka ei hajoa käsiin.

Hyvää se kuitenkin oli! 

Vieraille kelpasi hyvin nimipäiväkakuksi mansikkakakku, Se on vähän kuin perinne meidän perheessä, että 2. heinäkuuta tulee tarjota mansikkakakkua jos nimipäiväkahveille joku on tulossa. Yleensä laitan väliin mansikoiden lisäksi hieman mangososetta, se sopii hyvin mansikan kanssa käytettäväksi. Kannattaa kokeilla. Nyt kuitenkin tein mansikkarahkan kakun täytteeksi. Rahkana käytin (Valion?) sitruunarahkaa. Sopi tosi hyvin kakun väliin, antoi pienen kirpeyden muuten makeaan kakkuun. 

Päälle sitten tulikin mansikoita ja kermaa reilusti molempia :)

Laitan tähän ohjeen millä kakun tein.

Kakkupohja gluteenittomana:

5 kpl kananmunia

lasillinen sokeria

vajaa lasillinen perunajauhoja

1 tl leivinjauhetta

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Yhdistä perunajauhot ja leivinjauhe. Sekoita ne varovasti käännellen vaahtoon. Paista vähän alle 200 asteessa noin 35 - 40 minuuttia.

Tämän näköinen tuli minun kakusta. Ei todellakaan mikään taidon näyte. Voisi melkeinpä sanoa, ettei mennyt ihan kuin Stromsössä :=)

Työtä, työtä ja taas työtä

Menee taas koko viikonloppu työtä tehden ja kuuma on. Tänään kaupassa oli varmasti kuumempaa kuin ulkona. Hiki valui ja oli ärtynyt olo koko työajan. Ei kyllä asiakkaatkaan tuntuneet kaikista parhaimmillaan olla...

Ennen töihin menoa käväisin meidän lähettyvillä olevassa aivan ihanassa Savi-Heinä puodissa. Siellä myydään keramiikkaa, lahjatavaraa ja runsaasti askartelutarvikkeita. Ostin hieman eri värisiä kartonkeja kasvi-istutus astian päällystystä varten. Pitää yrittää viikonlopun aikana kokeilemaan miltä ne näyttävät laminoinnin jälkeen istutusastin pinnassa.
Tarttui sieltä Savi-Heinäpuodista kyllä matkaan muutama askarteluvätikin ja kullan värinen leimasintyyny. Jos vaikka innostuisi niistä jotakin tekemään. Siellä oli taas kaikkea niin kivaa, että tuli oikein innostus kokeilla kaiken näköistä. Nyt kuitenkin kaikki vapaa-aika pitäisi käyttää näyttötyöni harjoittelemiseen ja tekemiseen. Tuntuu ettei aikaa ole ikinä mihinkään. Voisi tietty jättää fb:n ja muut selailut vähemmälle, niin olisi aikaa tehdä jotain järkevää.
Huomenna pitäisi leipoa täytekakku nimpparivieraita varten. Sekin pitää tehdä gluteenittomana. Tällä kertaa taidan korvata vehnäjauhot pelkästään perunajauholla. Siitä tulee hieman "hötömpää" pelkällä perunajauholla, mutta se on kaikista helpoin juttu. Ajattelin tehdä mansikkakakun kun on mansikka-aika parhaimmillaan. On vaan kovin kuuma, että saas nähdä kuinka kerma kestää kakun päällä. Varsinkin kun pitää olla laktoositonta, niin se tuntuu sulavan aina muutenkin. Pitää ehkä laittaa rahkaa sekaan, jos sitten pysyisi parempana. Katsotaan millaisella fiiliksellä huomenna kakkua kuoruttaessa olen, se ratkaisee kaiken :)
Muut tarjottavat taitavatkin sitten tulla suoraan kaupan hyllyltä ja pakastimesta. Enpä usko sen ketään haittaavan vaikka ei kaikki emännän tekemää olekaan.

Laitanpa tähän nyt kuvan keinusta, jonka istuinlaudat vaihdettiin lainatyttären kanssa. Hieman on vinoon sirklattu ja on vähän eri pituisikin, mutta turvallista siinä on nyt istua. Ei mene ainakaan takapuoli lautojen läpi.

Löytyipä pihalta vielä mukavasti kuihtumisen aloittanut päivänkakkara, 

joka kuitenkin on kovin kovin kaunista katseltavaa.

Lämmintä piisaa

On se sitten niin ihanaa istua aamusta pihalla juoden aamuteetä. Voi kun nämä lämpimät säät jatkuisivat vielä ensi viikollakin, että minäkin pääsisin niistä kunnolla nauttimaan. Huomisesta sunnuntaihin saakka on töitä, niin ei ole kuin illat aikaa ulkona ololle.
Eilen vaihdoin pihakeinuun uudet istuin ja selkänoja laudat. Nyt voi taas siinä rauhassa keinua ilman että pelkää menevänsä läpi lahoista puista. Oli varmasti kaksikymmentä vuotta edelliset siinä olleet. Jos vielä hioisi keinun metalli osat ja maalaisi sen, niin sitten se olisi kuin uusi. Suunnittelin kovasti tekeväni mukavan rentoutumispaikan sen keinun ympärille. Nytten siinä on vähän tai aikalailla haroittavia Tuijia ja jokunen pensas. Onhan tässä koko kesä aikaa ajatuksia toteuttaa. Oikeastaan ei kannattaisi puhua kuin kesästä, silloin ei määrittelisi mikä kesä aikoo ajatuksen toteuttaa.
Tänään tulee tyttö kotiin reissuiltaan. Pitäisi häntä lähteä hakemaan, Ilmeiststi oli ihan tyytyväinen kun kolmen viikon jälkeen pääsee taas äitiä katsomaan. Voi kuitenkin olla, että heti illalla on jo kovat riidat menossa. Muutkin  tytöt taitaa sitä kotiin odottaa. Sitten onkin taas koko pesue kasassa meidän kanssa riitelemässä. On se niin normaalia.
Tältä erää tämä oli tässä, mutta illemmalla jatketaan.

Ja taas tapahtui arkeen palaaminen

Se on sitten taas yksi työpäivä takana. Onneksi nyt en ole mitään töitä sopinut kuin vasta torstaiksi. Jos vaikka pari päivää nauttisi mahdollisista helteistä ja laiskottelisi. Jaksaa sitten olla taas loppu viikon töitä tekemässä.
Tämä päivä meni töissä, kukkakaupassa tosi nopeasti. Oli kyllä niin ihmeellistä porukkaa liikkeellä. Liekö kuumuus sekoittanut pään vain onko täysikuu tulossa. Hankalia ja aikaa vieviä ihmisiä. Tuli ihan kiire tehdä tärkeät työt, kun joutui liikavarpaista keskustelemaan. No monen mielestähän kukkakauppa on paikka missä voi kaikki vuodattaa. Pitäisi varmaan jonkinlainen psykiatriankoulutus hankkia, voisi sitten rahastaa näitä elämästään kertojia. Olen monet kerrat miettinyt mikä siinä on, että ihmiset kertovat huolensa ja ilonsa juuri kukkakaupassa tai vaihto-ehtoisesti kampaajalla. Olemmeko me niin helposti lähestyttäviä ihmisiä vai ajatellaanko ettei meidän työ ole oikeaa työtä? Onhan se joskus mukavaa kuunnella ihmisten puheita, mutta kun välillä on niitä töitäkin tehtävä. En minä ainakaan kehtaa laskuttaa yrittäjää jolle työn teen, jos koko päivänä en ole muuta tehnyt, kuin puhunut sairauksista ym. jonkun mummon kanssa. Vaikka mummot kivoja onkin :)
Kiva oli tulla kotiin, vaikkakin nyt on tämä viikko taas elettävä lapsiperheen arkea. Keskiviikkoon asti on kolme tyttöä ja sitten tuleeki se neljäs reissultaan. On kyllä kolme viikkoa, minkä hän on ollut maailmalla mennyt tosi nopeasti. Ilmeisesti on jotain tuliaisia meille kaikille tuomassa, koska niin sanoi ja tilikin alkaa näyttämään sen verran tyhjältä, että luulisi ostaneen muillekin jotakin.
Jaksaisipa tänään hakea multaa ja istuttaa jättiläiskurpitsat isompiin saaveihin. En viitsi niitä pellolle viedä, kun on kastelu helpompaa tässä talon vieressä. Varmaan pitäisi jotakin lantaa niille antaa jotta kasvattaisivat ne isot kurpitsat. Sain keväällä yhdeltä yhteistyökumppanilta jättiläiskurpitsojen siemeniä. Laitoin niistä kolme ohjeiden mukaan kasvamaan ja hyvin ovat kasvattaneet lehtiä ja vartta, toivottavasti tulee myös kukkia jotta niitä hedelmiä kasvaa. On tossa vielä jotain taimia istuttamatta ja rikkaruohoja pitäisi kitkeä... muttta mutta tämä laiskuus vaan vaivaa, niin jää hommat tekemättä. Jos seuraavana kahtena päivänä saisi vaikka jotain aikaiseksi.

Tämän sentään sain juhannuksena istutettua. Ensin kyllä mies laittoi laatikon suoraan. Tuo navetan edusta kun on niin kalteva.

Juhannuksen jälkeistä elämää

Nyt on juhannus sitten vietetty. Rauhallista oli ja ihanaa kun sai vaan nauttia kotona olosta ja hiljaisuudesta. Jos ei miehen mörähdyksiä lasketa mukaan. Tietenkin vesisade hieman rajoitti pihalla oloa, mutta saatiin kuitenkin jotain pihalla tehtyä.
Ulkona on ollut mukava seurata kirjosieppo pariskunnan touhuja. Ovat joutuneet niin kovasti hankkimaan jälkikasvulle syötävää. Pöntöstä kuuluu koko ajan kova huuto, ruokaa tänne ja pian! Kohta ne poikaset kuitenkin sieltä jo lentävät omille teilleen.
Navetassa asustavasta kurreperheestä ei ole näkynyt kuin toinen poikasista. On tainut naapurin villikissat nappaamassa toisen. Ei ole kurrevauvalla vielä oikein tuo puuhun kiipeäminen hallussa, kun kuuluu kova tassujen läpsytys kuusen kyljestä. Kyllä se sen vielä oppii.
Torstaina kävin purkamassa näytössä tekemäni kasvi-istutuksen ja toin sen kotiin. Laitettiin se omalle pihalle navetan edustaa koristamaan. Ei taida muilla kyläläisillä olla yhtä komeaa kesäkukka-istutusta =) tai sitten on. En vielä ole sitä valokuvannut, mutta laitan kuvan myöhemmin tänne.
Pitäisi vaan keksiä millä tuon laatikon päällystäisin lisänäyttöä varten.. paras idea tähän mennessä on ollut laminointi. Siis laminoisin eri kokoisia paloja, jotka liimaisin puulaatikon kylkiin. Siitä voisi tulla ihan makeen näkönen! Katsotaan nyt mitä saan aikaiseksi.

Mukavaa sunnuntaipäivää. Toivottavasti aurinko paistaa jokaiselle!

Juhlakoristeluista

Eilen vuodatin ajatuksiani kukkakauppojen asiakkaista, jotka tilaavat kukkia erilaisiin juhlatilaisuuksiin. Viime tammikuussa kävin Saksan Essenissä katselemassa eurooppalaiseten kukkasitojien tekeleitä. Nyt katselin kuvia ja löysin kuvia sellaisista asetelmista, joita eilisessä kirjoituksessa tarkoitin. Siis koristeita, joissa ei ole pelkkää kukkaa. Ajattelin nyt liittää muutaman tänne, jotta ymmärtää mitä tarkoitin.

Mielestäni tämän tapaisista asetelmista saa huomattavasti mielenkiitoisemman pöytäkoristelun kuin perinteisistä   pyöreistä tai pitkistä kukka-asetelmista

Hääkukista ja vähän muistakin

Onnistuinpas lisäämään kuvan tohon profiilikohtaan :)

Monet taitaa kesähäitä suunnitella tai ovat jo suunnitelleet ja nyt tilailevat kimppuja ym. koristeita kukkakaupoista. Mielestäni häihin kukkien sitominen on tosi mukavaa, ainoa toive olisi morsiammille etteivät olisi niin hankalia. Harva on oikeasti aivan mahdoton, mutta nytkin törmäsin sellaiseen. Pitäisi saada juuri tietyn väristä kukkaa kimppuun, ainoa ongelma on ettei sitä väriä löydy ainakaan mistään suomeen tulevasta kukasta. Olisi mukavaa jos nämä morsiamet ymmärtäisivät ettei ihan joka maailman väriä ole saatavilla.
Ongelmia aiheuttaa myös se, että useat selaavat ulkolaisia häälehtiä ja ihastelevat näissä olevia morsiuskimppuja. Ei siinä muuten mitään ongelmaa olisi, mutta kun useimmat kimput ovat tehty silkkikukista ja silloihin värejä löytyy vaikka millä mitalla.
Joskus tälläisena tilaustöitä sitovana harmittaa budjetti joka annetaan. Tämä ei koske pelkästään hääkukkia vaan kaikkia tilaisuuksia. Valmiita ollaan kaikkeen muuhun laittamaan suuret summat rahaa, mutta kukat eivät saisi maksaa mitään ja upeaa pitäisi olla. Ihan tuntuu siltä ettei meidän floristisenalan ihmisiä arvosteta laisinkaan. Olemme kuitenkin käsityöläisiä samallalailla kuin esimerkiksi suutarit, muurarit jne. Kuitenkin harva meistä voi ottaa kunnon tuntipalkan itselleen, teemme työmme kukkien hinnalla. Sidonta siis on ilmaista palvelua, ainakin näin asiakkaamme asian mieltää.
Siis minkä takia ollaan valmiita maksamaan vaikka pöytäliinoista tai serveteistä suuria summia, mutta kukat jotka varmasti huomataan halutaan mahdollisimman edullisesti?
Jos oikeasti on pienen budjetin häät niin silloin tämän ymmärtää kyllä. Ja sitten se että ajatellaan yhden  pöytä-asetelman olevan tosi upea monta metriä pitkällä pöydällä, minkä ihmeen takia ihmiset eivät voi kysyä mitään muita vaihto-ehtoja vai onko se enemmän meistä alan ihmisistä kiinni? Upeampaa voisi olla esimerkiksi laseihin vaikka juomalaseihin tehdyt pienet jutut jotka ryhmitellään pöydälle. Jokaisessa lasissa ei todellakaan tarvitse olla kukkia. Osassa voi olla koristehiekkaa tai -kiviä toisissa vaikka vaaleanpunaisia vaahtokarkkeja tai simpukoita. Vain mielikuvitus on rajana kun koristeluita mietitään.
Toivottavasti tämä minun vuodatukseni saa edes yhden henkilön arvostamaan meitä kukka-alan ammattilaisia hieman enemmän.

Kokeillaan millaista bloggailu on...

Pitkän aikaa olen lukenut muiden blogeja ja miettinyt oman tekemistä. Tai kyllähän mä loin blogin jo aiemmin, mutta en ole ikinä sitä käyttänyt... kun en oikein osannut. Mutta jos nyt onnistuisin paremmin.

Tänään olen tukku-autolla liikkeellä Kotkan suunnalla. Ihan on kivasti päivä mennyt,jos ei oteta mukaan kovaa vatsakipua josta koko päivän ja viime yön olen kärsinyt. Työni kun liittyy aina jollakin tavoin kukka-alaan, niin nyt olen kukkatarvikkeita myymässä. Inhoan kovasti tota kuorma-autolla ajamista, mutta pakko vain koittaa kestää. Huomenna vielä Haminaan ja Kouvolan suuntaan ja sitten pääsee kodin rauhan. Asiakkaat on mukavia ja heidän kanssa aikaa viettäisinkin, mutta toi ajaminen ei ole mun hommaa. 

Käydessäni monissa erilaisissa kukkakaupoissa saan paljon ideoita omiin töihini ja tietenkin haluaisin heti päästä niitä toteuttamaan. 

Eräs liike jossa kävin on aivan ihana! Siellä on oikeastaan kaikki valkoista, kukat, kalusteet jne. Kuitenkin sellaista maalaisromanttista. Jos vielä joskus kukkakaupan perustaisin haluaisin sen tyyppisen kaupan. En ehkä kuitenkaan veisi erikoistumista pelkästään tiettyyn väriin. No tämän liikkeen omistajalle valkoinen liike ja kaikki mitä hän sielä myy ja tekee sopii hänelle kuin nenä päähän. Pakko sanoa, että suorastaan ihailen tätä naista, joka pysyy valitsemassaan ideassa. Kuinka moni siihen pystyy?? Hänen lisäkseen en ainakaan omalta alaltani montaa yrittäjää tai yritystä tunne.

Tämä olkoon ensimmäinen kirjoitukseni. Huomenna yritän taas jotain tänne lisäillä. Jos vaikka kuvia yrittäis laittaa...