Taas alkoi viikko ilman lapsia. Luulisi, että olisi rauhallista ja leppoisaa. Mitä vielä. Töitä tukulla pitäisi tehdä hullunlailla ja minä se eilen niksautin oikean nilkkani oikein kunnolla. Nyt sitten pitäisi olla astumatta jalalle viikon verran ja sitten saa alkaa pikkuisen varaamaan painoa sille. Ei vaan oikein voi jalkaa sairastaa. Puoli päivää tänään olen juossut tukulla laittamassa tavaroita paikoilleen ja samalla koittanut saada jotain somistusideaa. Ei vain oikein ole mitään mieleen juolahtanut, vaikka tavaroita ja paikkoja siellä olenkin ihmetellyt. Ei vaan mikään tunnu inspiroivalta. Aina vaan sitä samaa kökköä kaikki. Näyttelytilan laittaminen on lähes kokonaan kesken. Seinillä on kevät ja kesä bannerit ja muuta kesän väriä. Ne pitäisi saada otettua alas ja laittaa syksyä sekä joulua tilalle. Onneksi olen jo hyllyt siellä laittanut kuntoon aiemmin, ai niin nauhat on osin laittamatta. Tuli perjantain meinaan muutama sata rullaa nauhoja. Ihan perus joulunauhaa kultareunalla ja sitten muunlaisia. Noh, ties vaikka viellä tänä iltana innostuisin menemään sinne. Nyt vaan on pakko lepuuttaa tätä koipea, sitä tykyttää niin helkutisti.

Joulusomistusta kun olen miettinyt, niin toisaalta tekisi kovin mieli tehdä pinkkiä ja lilaa. Mutta kun mentiin laittamaan jo pöytiin mustat liinat ja punaiset orgazat, niin en tiiä kuinka kiva siitä sitten tulisi.

Tämmösii meillä ei ole, mutta jotain tuon väristä varmaankin löytyy.

Pitää nyt katsoa mitä teen ja mitä siitä tulee. Kaiken kuitenkin pitäisi olla valmista keskiviikko aamuna 

klo 8.00. 

Miksi aina lopussa tulee niin kiire!

Kun tosta tukun näyttelypäivästä pääsee eroon, niin sitten joutuukin hautavihkoja tekemään. Niitä kun tuntuu koko ajan siunaantuvan enemmän ja enemmän lauantaiksi. Kiva vaan kun niihinkin pitäisi luonnonmateriaalia kerätä, eikä tällä jalalla nyt todellakaan pusikossa hypellä. Ehkä pitää katsastaa mitä ihan tästä meidän pihapiiristä saa. Kai sitä jotakin löytyy. Ainakin perennoita erilaisia ja joitakin kesäköynnöksiä. Pitää kai leikata jo tänään jotakin keskiviikon demoja varten, jotka Niina Minkkinen tulee tekemään. Oikein innolla odotan hänen töitään näkeväni.

Tässä olikin tämän päivän jutut, mutta palailen taas kun kiireiltäni ehdin.

Tämän kynttilä-asetelman kuvan olen ottanut Frankfurtin-messuilla 2011, mutta eipä meillä Suomessa pahemmin mitään kynttiläjuttuja tehdä. Me pidämme kynttilät kynttilöinä ja asetelmat asetelmina.

Sen verran vielä on pakko kirjoittaa, että tänä jouluna aion omiin joulu-asetelmiini kynttilöitä käyttää. Kun olen joulukamoja tukulla penkonnut esiin tuli eteen kaikenlaisia tuikkujuttuja, joita asetelmissa voi käyttää. On lasia olevia ja metallisia. Hopeeta ja kultaa sekä pronssia, kiiltävää ja mattaa. Enköhän niistä jonkun kivan löydä omiin asetelmiini

Ja taas on perjantai. Tämä viikko on mennyt todella vauhdikkaasti, vaikka mitään kummallista ei ole tapahtunutkaan. Kaikki päivät lähes samanlaisia. 

Tukulla olen todella ahkeroinnut. Laittanut tavaroita hyllyyn ja ottanut kesätavaroita pois. Ensi keskiviikkona on syyshäppeninki ja paikat ovat vielä hujan hajan. Tänään tuli monen monta laatikkoa nauhoja. En enään edes muistanut mitä nauhoja viime keväänä tilattiin täksi syksyksi ja jouluksi. Olihan siellä jotakin ihan kivojakin nauhoja, vaikka kaikista en kyllä pitänyt. Mutta toisaalta eihän minun tarvitsekkaan kaikesta pitää mitä myynnissä on. Jokaiseen makuun kuitenkin pitäisi jotakin olla.

Joulupalloja ja glittertikkuja olen laittanut hyllyyn aivan mielettömät määrät. Illalla kotiin tullessa joka paikka kimaltelee. Alkaa tuo glitteri jo kyllästyttää toden teolla. Joulupalloja esille laittaessa tuli jo ajatuksia millaisen joulukuusen kotiini haluaisin. Olisi ihanaa kun voisi laittaa pinkin, aniliinin ja lilan värisiä lasipalloja kuusen täyteen. Ei vain taida perhe siihen suostua. 

Huomenna lauantaina ja sitten sunnuntaina myös tarvitsee mennä tukulle töihin, jotta paikat saisi kuntoon. Tuntuu vaan, että pahvilaatikoita on joka paikka täynnä. On tyhjänä ja täytenä. Nyt viikonlopun aikana kaikki ne on saatava pois tieltä, että voi näyttelytilan laittaa kuntoon. Jotenkin vaan tuntuu ettei enään jaksaisi.  On melko fyysistä työtä laatikoiden nostelu. Tänä syksynä en edes, vielä ainakaan ole mustelmilla, niin kuin yleensä aina sesongin vaihtuessa. Jotenkin nostelen ja kantelen niitä pahvilaatikoita niin, että onnistun itseäni telomaan. Tarvii koputtaa puuta, ettei nyt mitään vaan tapahdu.

Kukkasidontaa en ole pahemmin kerinnyt ajattelemaan saatika tekemään. Ainoastaan olen hautajaiskukka tilauksia vastaanottanut. Onneksi ovat vasta viikon päästä. En olisi millään ehtinyt tälle viikonlopulle niitä tehdä on sen verran kiireitä. Ja kuitenkin niitäkin on melko useita tehtävänä. Kaikki kyllä on ihan sellasia perusjuttuja, niin ettei tarvitse mitään juuri ajatella niitä tehdessä. Toisaalta olisi mukava jos joku niistä edes olisi ollut erilaisempi. Mutta tällä kertaa on näin ja ensi kerralla erilailla.

Laitanpa tähän loppuun vielä muutaman kuvan viime syksynä tukulla olleesta syyshäppeninkistä. Näissä tekijänä on Eine-Maria Nieminen, joka on Suomen mestari vuodelta 2011.

Kerroskakku kukista ja marjoista

Lähikuva herkusta

Asetelma gloriosasta ja dahliasta, yksinkertaisen tyylikäs.

Kimppu kanervaa. Oli muuten tosi makee livenä!

Neilikoita maljakossa totutusta poikkeavalla tavalla aseteltuna.

Marjakanervaa karvahatussa, eikä kun ihan muovitetussa astiassa. 

Ja vähän kaikkea...

Eikku on kyllä taitava tekemään kukkasidontatöitä.

Toivottavasti näistä sidontatöistä saisitte jotain ideaa joka päiväiseen työhön.

Hyvää viikonloppua kaikille! 

On taas yksi päivä lopuillaan. 

Tämä päivä meni tukulla töissä koko päivä. Aamulla lähdin ja illalla tulin. Ei kyllä tollanen yli pitkä työpäivä oo mun juttu. Varsinkin kun eilenkin meni ilta myöhään ennen kuin kotiin pääsin. Siellä on nyt aivan hirmuisesti hommia, koska syyshäppiningi lähestyy uhkaavasti ja paikat on hujan hajan ja heikun keikun. Eilen tuli muutama lavallallinen tavaraa, jota on sit tänään käyty lähetyslistan kanssa läpi. Kun sata kunta laatikkoa käytiin läpi, niin yhdessä vaiheessa oltiin jo ihan sekaisin ja tavaraa muka puuttui. Sitten alettiin puuttuvia etsimään ja kaikkihan ne löytyivät. Oli siis tavaran vastaanottajissa vika, niinhän se usein on. Mietittiin, että yleensä meillä on monta sataa laatikkoa kerralla läpi käytävänä ja homma sujuu kun rasvattu, mutta nyt kun oli vain vähän niin johan oltiin sekaisin. Onneksi samaa ei ole käynyt niitten mielettömien laatikko määrien kanssa.

Tuli kaikenlaista joulukamaa ja syksyistäkin tavaraa. Oli glitteri ruusuja ja pehmonalleja tikussa. Kuivattuja appelsiinisiivuja ja käpyjä. 

Niin ja timantteja tietenkin, eikö ne olekin girls bestfriends? Vielä kun aitoja olisivat...Skottiruutu perhosista tykkään, niitä tuli muutamaa eri väriä. Viime tammikuussa, olimme Frankfurtissa ostamassa tämän joulun tavaroita, niin siellä oli tosi runsaasti kaikenlaista tilpehööriä ruutukuosisena. Saas nähdä ymmärtääkö Suomen kukkakauppiaat tänä vuonna niitä ostaa.

Huomenna onkin sitten taas pitkästä aikaa kukkakauppa työtä tiedossa. On ihan mukava mennä, kun ei vähään aikaan ole ollut. Voipi kuitenkin olla, että totuus taas iskee kun on muutaman tunnin ollut. Olisi aivan ihana kokeilla niitä oppeja mitä viime viikolla Gregor Lerschiltä sain. Ei vain onnistu tuollaisessa tavallisessa kukkistyössä. Saapa kuitenkin kimppuja sitoa.

Lopuksi viellä syksyn kukkia....

Auringonkukkia Essenissä 2011

Tässä näkyy skottiruutua, josta aiemmin mainitsin. Nyt sitä on käytetty asetelman esillepano somisteena. Tämä kuva on otettu myös Essenissä 2011. 

Hyvää yötä kaikille!

Viikonloppu puolessa välissä ja huomenna sunnuntainakin saa vain löhötä kotona. Sen verran huomenna jos tekisi, että menisi käymään "kaupungilla" markkinoilla. Siinä kaikki suunnitelmat huomiselle.

Eilen perjantaina olo oli kovin väsynyt kahden intensiivisen kurssipäivän jälkeen. 

Kukkasidonta kurssi Gregor Lerschin johdolla oli tosi antoisa. Paljon sai ideoita ja sulateltavaa. Hankalin osa kurssista oli kieli. Opetus tapahtui englannilla, eikä mun englanninkieli ole kaikista parhain. Joutui siis tosi paljon keskittymään itse kieleen, jotta sai kaiken irti kurssista. Onneksi mukana oli ihmisiä keneltä kysyä jos ei jokaisen sanan merkitystä ymmärtänyt. 

Torstai päivä katseltiin ja kuunneltiin asiaa erilaisista kukkakimpuista. Oli tosi ihanaa katsella mestaria työssään. Sai kaiken näyttämään helpolta, mutta totuus onkin ihan toinen. 

Mikään kimpuista minkä Gregor teki ei ollut pieni. Kaikki olivat suuria ja todella upeita. Kaikissa kimpuissa hän käytti erilaisia kimppukehikoita, jotka eivät todellakaan olleet valmiiksi tehtyjä. Kaikki olivat hänen tai hänen assistenttejensa tekemiä, tietenkin hänen tiukkojen ohjeiden mukaisesti.

Tässä kimppu valmiina.

Demojen jälkeen tuli meidän oppilaiden vuoro tehdä kimppuja. Tehtiin suurimmaksi osaksi pari työnä nämä kimput. Ensiksi tehtiin pohjat ja sitten koottiin kimput. Tarvitsee sanoa ettei meidän ryhmä oikein onnistunut tässä kimpun teossa. Oltiin ilmeisesti kaikki niin fiiliksissä Gregor Lerschin esityksistä, ettei halunnut pilata sitä  tunnelmaa joka oli valloillaan. Ehkä kuitenkin kehtaan tähän jonkun kuvatun kohdan meidän työstä laittaa.

Kimppurakenne tehtiin kuparin värisestä metalliverkosta ja tatarin varsista. Rakenteesta tuli liian raskas ja muutenkin se ei kovin tukeva ollut. Gregor tuli asiasta meille sanomaankin. No me otimme tiedon ja neuvot mielellämme vastaan. Olisi pitänyt valita muunlainen materiaali kimpun rakenteeksi. Hauskaa meillä kuitenkin oli. Meitä kun oli kolme tämän kimpun kimpussa. Ainakaan meistä ketään ei toteuta tämmöistä kimppurakennetta ihan heti tai ainakaan siinä koossa kuin me sen teimme.

Perjantai olikin asetelmapäivä. Ennen yhdeksää päivä aloitettiin ja puoli seitsemän aikaa illalla lopetettiin. Taas meistä jokainen katsoi silmät kirkkaina mestarin työskentelyä ja imi itseensä kaiken opin. Saimme paljon ideoita miten voi toteuttaa erilaisia pöytä-asetelmia. Rautalankaa hän käytti paljon tehden siitä erilaisia rakenteita. Mustaa puolalankaa oli käytetty paljon, mutta se oli rakenne oli käsitelty niin ettei se näyttänyt pelkältä mustalta rautalangalta. Hän oli käyttänyt paljon seosta, jossa on maalia, savea ja hiven vettä. Sillä oli aikaan saatu todella ihania värejä ja pintoja.

Tämä on rautalangasta tehty pohja, hammasharja. Marjoja laitettu rautalankojen päihin ja kukille kiinnitetty pienet lasiset vesisuppilot. Rakenne on erittäin mielenkiintoinen.

Tässä tämä valmiina. Työ vain on niin transparentti, että kuvan ottaminen oli hankalaa. (kamerakin meinasi sanoa sopimuksen irti)

Demojen jälkeen sitten aloitimmekin itse tekemään asetelmia. 

Tämä on  minun tekemä asetelma. Ilmeisesti noihin tatareihin ihastuin kuitenkin, koska käytin niitä työssäni suppiloina. Ensiksi kuitenkin rautalangasta punoin rakenteen, jonka kiinnitin lasimaljakon päälle.

Olin ihan suht tyytyväinen tähän työhöni. Sain palautteeksi, että tulisi laittaa asetelman vasemmalle puolelle jotakin rentoa ja kaartuvaa. 

Ja niin kuin sanoin, niin kamera ei oikein toiminnut, joten kuvatkaan eivät kovin tarkkoja ole.

Tässä olen kirjoitellut joitakin kurssikuulumisia. Kirjoittelen juttuja ja laittelen varmasti kuvia vielä näistä kurssipäivistä, mutta nyt alkaa television katselu ja jos viikonloppu juhlistaisin yhden siiderin juomalla.

Hyvää viikonloppua kaikille lukijoille!

No niin nyt on blogipohjaa korjailtu. En sitten löytänyt sitä vanhaa, mutta tämä on ihan hyvä ainakin toistaiseksi. Sopivan hillitty ainakin, kun en mistään räikeästä ja kovin kuviollisesta pidä. Juuri sellainen etten ainakaan heti ala toisenlaista pohjaa etsimään. 

Tämä päivä on vietetty töitä tehden ja välillä oksentaen. On vissiin joku vatsaflunssan tapainen iskenyt tai sitten vaan johtuu tästä jatkuvasta stressitilasta. Koko ajan hirmuisesti olisi tekemistä ja tulee ties millaisia ikäviä asioita eteen. Tätähän tämä ihmisen elämä on tai ainakin mun, ettei koskaan ole tasaisen rauhallista ja onnellista.

Huomenna on sitten se kauan odotettu päivä. Ensimmäinen kurssipäivä Saksalaisen huippukukkasitojan Gregor Lerschin kurssilla ja perjantaina sitten toinen päivä. Eilen tuli sähköpostia asian tiimoilta, jossa ilmoitettiin kurssin pidettävän ulkona Katajanokalla. Siinä sitten jo pähkäilin, että onpas mukavaa olla ulkona kylmässä ja vesisateessa jollaista perjantaiksi luvattiin. Aattelin jo, että joutuu kaivamaan paksumpia vaatteita päälle. Ja tietenkin sitten sadevehkeet olisi myös pitänyt olla mukana. Onneksi olikin sitten tullut yöllä viestiä, että kurssi pidetäänkin alkuperäisen suunnitelman mukaisesti sisätiloissa kukkakauppiasliiton tiloissa. Ei siis tarvitse pilkkihaalaria esiin kaivaa. Voi kyllä tulla aika ahdasta siellä, koska tila ei suuren suuri ole ja meitä kuitenkin on kolmisenkymmentä innokasta kurssitettavaa. Uskon tai oikeastaan tiedän, että mukavaa kuitenkin tulee olemaan. Kerron sitten millaista siellä oli ja toivottavasti muistan kameran ottaa mukaan, jotta saan kuvia tänne laitettua. 

Gregor Lersch oli tammikuussa IPM-messuilla Saksan Essenissä vierailevana tähtenä esiintymässä

Tämä kuva on otettu Gregor Lerschin omalta osastolta samoilla messuilla.

Mukavaa illan jatkoa ja palailen taas kuulumisten kera!

Voihan vitsin vitsi mun kanssa! En tiiä mitä onnistuin räveltämään, kun sain blogin pohjan kokonaan häviämään. Nyt sit on tollainen bloggerin peruskuvio. Pitää koittaa ihmetellä uudestaan jos vaikka jostain löytää jonkun kivemman tai muuten vaan paremman.

On taas lapsiviikko menossa. Talo on siis täynnä tyttöjä, eilen oli yksi ylimääräinenkin.Mutta siinä se meni samassa omien lasten mukana ja sitä paitsi hän on jo kymmenen vuotta yhden tytön mukana kulkenut, niin voisi sanoa melkein hänen kuuluvan tähän perheeseen. Ainakin on aina kuin kotonaan kun meille tulee ja meidän tyttö on kuulema siellä kuin kotonaan. Ihan kiva kun lapsilla on tuollaisia eskarista asti olleita ystäviä. Itselläni ei ole enään yhtää ystävää, kenen kanssa oltaisiin oltu jo peruskoulussa ystäviä. Facebookissa on kavereina ja sieltä sitten näkee milloin kenenkin kuulumiset. Ystävyyssuhteet olisivat niin kovin tärkeitä. Huomaan vaan itsestäni etten välillä jaksa pitää keneenkään yhteyttä, ihan kuin olisi parempi olla yksin. Vaikka sitten kuitenkin harmittaa ettei niitä yhteyksiä ole pitänyt. Onneksi on pari ystävää minullakin, jotka pysyy siitä huolimatta ollaanko joka viikko tekemisissä vai ei. Kaipa sitä sitten on kiireinen olevinaan.

Tämän päivän olikin taas tukulla töissä laittelemassa paikkoja kuntoon ja täyttämässä hyllyjä. On enään muutama viikko aikaa syysnäyttelyyn ja demotilaisuuteen ja paikat on pikkaisen tai oikeastaan tosi sekaisin. Pitäisi vielä ihan näinä päivinä tulla tavaraa hollannista reilusti yli 10 lavallista. Niin ja kaikki niistä onkin sitten "pikku tilpehööriä". Koristetikkuja, vähän joulupalloja ja muita koristeita joita kukkasidontatöihin voi laittaa. Joo ja nauhoja pitäisi kanssa tulla melkoisesti. Semmosia vähän syksysempiä ja enemmän joulusia sekä melkoisen tavallisia, siis aika monipuolisesti kaikkea. 

Jotain näistä nauhoista on tulossa jouluksi tukulle. Jotkut on melko kivoja.

Ja näitä kanssa. Nämä on enemmän perusnauhoja ilman kuvioita.

Nyt alan selvittelemään minne kaikki blogitaustani on kadonneet ja sitten yritän muokkailla tätä sivua. Vaikka se varmasti tulee ollemaan haasteellista. Minä kun en ole edelleenkään ymmärtänyt miten kaikki palkit sun muut saa kohdilleen. Toivottavasti en kuitenkaan koko blogia kadota.

Kirjoitellaan taas!

Viikonloppu on lopuillaan. Kotona on aika kulunut ja olemalla olemisella. Ihan on ollut mukavaa olla vaan, vaikka perjantaina epäilin näinköhän tämä löhöily onnistuu. En kuitenkaan laisinkaan tekemättä osannut olla. 

Aloitin kokeilemaan niiden tölkkien aukaisijanipsujen virkkailua. Se olikin yllättävän helppoa, vaikkakin jälki ei vielä ihan tasaista ole, mutta idea tuli selväksi.

Menee kyllä ihan mieletön määrä nipsuja kun vyön yritän tehdä. Haluaisin käyttää työhön pelkästään yhdenlaisia nipsukoita. Mutta eivät sitten riittäneet, jotta vyön olisi jo valmiiksi saanut. Pitää kai mennä paikallisesta Siwasta kysymässä jos saisin mennä irroittelemaan nipsut tölkeistä. Onneksi asutaan pienessä kyläpahasessa, niin voivat suostuakin ajatukseen.

Niin ja kävinhän koiran kanssa sieni metsästämässä. Rouskuja olisin kaipaillut, mutta kanttarelleja löytyi jonkin verran. Kyllä niistä kastikkeen ja vielä piirakankin tekee.

Ja nyt kun piirakasta kirjoittelin, niin muistui mieleen minun tehneen eilen omenapiirakan oman puun omenoista. 

Olenhan mä sitten jotakin tehnyt kun niitä tähän ylös kirjoittelen. 

Omenapiirakasta tuli ihan hyvääkin, vaikka valkeistakuulas ei mielestäni paras piirakka omena olekaa. Kuvan omenat ovat talviomenoita, eivätkä siis vielä ole käyttökelpoisia. Ovat vielä kovin happamia, pitää tulla pikku pakkanen ja sitten ovat tosi hyviä. Pohjaksi tein taas sen helpon sekoittamalla valmista taikinan.

Piirakkapohjan ohje:

100 g voita sulatettuna

4 dl vehnäjauhoja

1,5 dl sokeria

2 tl leivinjauhetta

1 dl maitoa

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää sulatettu voi ja sekoita. Lisää maito ja sekoita taikina tasaiseksi. Painele taikina piirakkavuokaan ja laita haluamisi marjat, omenat tms.

Paista 30 minuuttia 200 asteessa.

Helppoa siis on. Ihmettelenkin ihmisiä, jotka ostavat kaupasta valmiin taikinapohjan. Omatekemä on paljon maukkaampaa eikä tarvitse ensin odottaa taikinan sulamista. 

Pitäisi toden teolla keskittyä sidonnannäytön tehtäviin, mutta en saa itsestäni niin paljon irti että alkaisin niitä tekemään. Päässä ne ovat muka järjestyksessä, totuus tietty on sitten toinen. Niin ja pitäisi tehdä päättötyö, jotta saa todistuksen, jossa lukisi minun suorittaneen floristimestarin erikoisammattitutkintoon valmentavan koulutuksen. En tiedä kuinka tarpeellinen se on, mutta olisihan se kiva saada tehtyä. Mutta kun olen laiska niin olen laiska.

Nyt alan valmistua illan tapaamiseen, mutta laitan vielä kuvan lankapallosta josta edellisessä postauksessa taisin puhua.

Ei tullut pallosta ihan pyöreä, mutta ei haittaa. Lankana käytin puuvilla narua. Kuivuminen vaan kesti tosi kauan. Mohairlangasta tekemäni kuivui tosi nopeasti, mutta tällä paksummalla puuvillalla tehty kuivui yön yli ja aamullakin oli vielä hieman kosteita kohtia.

Palaan ensiviikolla kirjoituksineni!